Katolinen kirkko on maailman valtaa käyttävistä suurista instituutioista se, joka aina suoriutuu sitä tahrivista skandaaleista, olivat ne talousrikoksia, homojen oikeuksien vähättelyä tai pedofiilipappien rikoksia. Aina jostain luostarin tai sakariston sopukasta löytyy eturiviin työnnettäväksi pappi, munkki tai piispa joka lempeällä hymyllään pyyhkii pois kaikki ikävät epäilykset. En tiedä, onko kirkko millään tapaa osallistunut Kaksi paavia -elokuvan tekemiseen. Elokuva ei ole huono, mutta niin hyväntuulinen se on, että tunnelma väkisinkin tarttuu. Sen tosielämän päähenkilöt paavi Benedictus XVI, tunnettu aiemmin nimellä Joseph Aloisius Ratzinger ja hänen jälkeensä paaviksi tullut Franciscus, alkuperäiseltä nimeltään Jorge Mario Bergoglio kuvataan elokuvassa näkemyksiltään vastakkaisiksi uskonveljiksi. Elokuva kuvaa sarjan näiden kirkkoruhtinaiden, paavin ja kardinaalin käymiä fiktiivisiä keskusteluja. Henkilöt ovat tosielämän ihmisiä, mutta jutut kuviteltuja. Elokuvissa on kuvattu sellaisia ennenkin.
• • •
Viimeaikaisista tosielämän hahmojen kuviteltujen keskusteluiden elokuvista mieleen tulee tietenkin kymmenen vuoden takainen Ron Howardin ohjaama Frost/Nixon. Se perustui Peter Morganin näytelmään. Kaksi paavia -elokuvan käsikirjoittaja Anthony McCarten on tiettävästi kirjoittanut kahden kirkonmiehen tapaamisesta näytelmän johon Kaksi paaviakin tietyin osin perustuu. Näytelmällisyys paikoin näkyy elokuvassakin muttei häiritsevässä määrin. McCartenilla on kokemusta tosielämän hahmojen tuomisesta elokuvien ihmisiksi; Hänen käsialaansa olivat fyysikko Stephen Hawkingista kertonut Kaiken teoria (2014), Winston Churchill -draama Synkin hetki (2017) ja The Queen -yhtyeen laulajan Freddie Mercuryn elämää kosketellut Bohemian Rhapsody (2018). Kaksi paavia keskittyy päähenkilöistään eniten jalkapalloa fanittavana rentona kansanmiehenä esitettyyn Argentiinan sotilasjuntan synkeimmiltä ajoilta juontavia syyllisyydentuntojaan aprikoivaan kardinaali Bergoglioon. Tiukan linjan dogmaatikkona nähdyn Benedictus XIV:n osa tässä elokuvassa on toimia ihmiskasvoiselle uudistajakardinaalille teologisten, filosofisten ja eettisten keskusteluiden harjoitusvastustajana.
• • •
Virassa toimiva paavi suostuu siksi hiekkasäkiksi jota kardinaali tarvitsee tullakseen johdatelluksi Benedictuksen kaavailemaan lopputulokseen. Anthony Hopkins esittää konservatiivista kirkonmiestä niin omaan kuplaansa etääntyneenä että hän luulee argentiinalaiskardinaalin vessassa hyräilemää Dancing Queeniä virreksi. Hopkins esittää mainiosti vanhaa miestä jolla on tilannekohtaisesti valikoiva kuulo. Jonathan Pryce tuo Bergoglion esiin sydämellisenä papparaisena joka puhuu samalla mutkattomuudella kaikkien kanssa multakyntisistä puutarhureista paaviin. Kaksituntinen elokuva on hyväntuulisuudessaan vaivatonta katsottavaa. Jos sitä tahtoo vertailla Paolo Sorrentinon tv-sarjaan The Young Pope – piru vai pyhimys niin huomaa, että Sorrentinon etäinen ironisuus kääntyy häntä vastaan. Kahden paavin brasilialaisohjaaja Fernando Meirelles suosii olemista tosissaan vaikkakin vähän vitsaillen.
Kaksi paavia
Ohjaus: Fernando Meirelles.
Käsikirjoitus: Anthony McCarten
Pääosissa: Anthony Hopkins, Jonathan Pryce, Juan Minujin.
Kesto: 2 h 5 min.
Ikäraja: 12.
Ensi-ilta: 13.12.2019
Kaksi paavia on elokuvateattereissa pe 13.12. ja suoratoistopalvelu Netflixissä siitä viikon kuluttua pe 20.12.
