Joan ja Joseph Castleman (Glenn Close ja Jonathan Pryce) ovat itseään parempana pitävän väen, Yhdysvaltain itärannikon sivistyneistön suosikkipariskunta. Mies on runsaahkosti julkaissut kirjailija, jolle esitelmöinti monien ihailijoiden keskellä on arkista elämää. Joan-vaimon pääasiallinen työ näyttäisi olevan puolison kokopäiväinen huoltaminen: leivänmurujen huomaamaton nyppiminen pois miehen partaisesta suupielestä, nenän päivittäinen vääntäminen oikeaan suuntaan, jotta mies tietäisi mihin päin pitää mennä. Tämän lisäksi vaimo on käytännössä miehensä paras kustannustoimittaja ja vähän enemmänkin. Oman hyvinkin mahdolliselta näyttäneen kirjailijanuransa haudanneessa Joanissa on paljon tukahdutettua luovuutta ja näyttämisen halua. Joania kirpaisee joka kerta, kun hänen miehensä hiukan alentuvan kuuloisesti kertoo ihailijoilleen ”Niin, minun vaimonihan ei sitten kirjoita.”
• • •
Castlemanien perheessä on Joanin lisäksi toinenkin tukahdutetuksi itsensä tunteva kirjailija: heidän aikuistunut David-poikansa (Max Irons) ei mitään toivoisi enempää kuin kehuja isältään ensimmäisestä romaanikäsikirjoituksestaan. Yllätyssoitto Ruotsista keskellä aamuyötä tempaisee Castlemanit pois lokoisasta arjestaan Connecticutin talossaan. Josephille myönnetään Nobelin kirjallisuuspalkinto, ja koko perhe lähtee sitä hakemaan ei enempää eikä vähempää kuin Concorde-koneella. Siellä heitä lähestyy Christian Slaterin esittämä toimittaja Nathaniel Bone, joka on havitellut kirjoittavansa Joseph Castlemanin elämäkerran. Bone uskoo päässeensä kirjallisen skuupin jäljille. Hän arvailee, että Joseph Castlemanin teokset onkin kirjoittanut hänen vaimonsa eikä suinkaan juhlittu menestyskirjailija itse. The Wife on juuri sellainen viihde-elokuva, jota vaikkapa kirjamessujen kävijäkunnan voisi kuvitella käyvän sankoin joukoin katsomassa, sillä siinä kuvataan sivistyneiden ihmisten ja kirjailijoiden elämänpiiriä ja mukana on sen verran melodraamaa, että tunteitakin saadaan mukaan. Nobel-juhlallisuuksien protokollaa päästään elokuvassa näkemään uskottavasti kuvattuna, sillä onhan elokuvan ruotsalaisohjaaja Björn Rungella ollut mahdollisuuksia saada ainutlaatuista tietoa nobel-voittajien kohtaamasta pyörityksestä. Castlemanin perheen onnen kulisseissa on murtumia. Joseph Castleman on sietämättömän itsekeskeinen aikuinen vauva. Vaimonsa hän yrittää vietellä seksiin halvalla pornoproosalla ja se toimii, purskahtaahan vaimo nauruun. Elokuva ei jää pelkäksi palkinnonhakumatkan kuvaukseksi, vaan se tuo avioliittokuvaukseensa mukaan monet aikatasot. Se näyttää päähenkilöidensä elämää ratkaisevina hetkinä 1950-, 1960- ja 1990-luvuilla.
• • •
Merkittävintä elokuvassa on spektaakkeli nimeltä Glenn Close, sillä hänen roolisuorituksensa kannattelee koko elokuvaa. Kohtauksia, joissa Glenn Closen kasvot nousevat pääosaan, on tarpeeksi harvassa, ettei niihin kyllästy. Parhaat ovat alussa ja lopussa: Molemmat ovat kuvia puheiden kuuntelemisesta. Alussa, kun Castlemaneilla kuunnellaan aamuöistä ilmoitusta voitosta Nobel-komitealta. Pariskunta kuuntelee puhelinsoittoa yhdessä, mutta eri puhelimista Nobel-komitean edustajan ylistyslaulua voittajan kirjallisuuden parhaista piirteistä.
• • •
Puhelun aikana Closen kasvoilla huuhtoo moniselitteisten tunteiden ristiaallokko. Kuultavat sanat ovat taiteilijan työn ihastelua, ammattinsa osaavan ihmisen kiittelyä. Sen kohtauksen vastinpari on elokuvan lopussa voittoisan kirjailijan esittäessä Nobel-illallisilla kiitospuhetta, jonka kohteena on vaimo, jota kehutaan hyvän vaimon ominaisuuksista. Melkoinen tunteiden loiske käy Closen kasvoilla siinäkin. Kuultavat sanat ovat isännän ylistyssanoja palvelijalleen. Josephin puhe on täydellinen esimerkki ylistämällä alistamisesta, ja juuri sitä Joan ei halunnut kuulla. Edellä mainitun kohtausparin väliin jännittyy elokuva vuosikymmeniä kestäneen elämänvalheen kriisiytymisestä suurella juhlahetkellä, jonka piti kruunata vuosien työ.
• • •
Oman pisteliään sivumakunsa Closen roolihahmoon ja -työhön The Wife -elokuvassa tuo tietoisuus siitä, miten usein hän itse on joutunut olemaan roolihahmonsa kaltaisessa tilanteessa; Istumaan edustavana kiltisti hymyillen kun kuuntelee muiden saavan ylistyksiä ja palkintoja elokuvista joissa on itsekin esiintynyt. Oscar-ehdokkuuksia Closella on ollut 6 kappaletta ja ne kaikki sivuosista. Golden Globe -ehdokkuuksia hänellä on ollut 11. Yhden Golden Globe-voiton Close on saanut, ei suinkaan näyttelemisestä, vaan laulusta Lay Your Head Down elokuvassa Albert Nobbs(2011). Pari Emmy-palkintoa hän on voittanutkin, roolitöistä tv-sarjoissa. Emmy-ehdokkuuksia hänellä on ollut 5. Kansainvälisiltä elokuvafestivaaleilta hänelle on kertynyt parhaan naisnäyttelijän ehdokkuuksia vaikka millä mitalla, mutta harvoin on onni käynyt.Ohjaaja Björn Rungella on mittavasti kokemusta teatteriohjaamisesta, mistä on epäilemättä ollut hyötyä ohjatessa elokuvaa, joka muistuttaa näin paljon kamarinäytelmää.
The Wife
Ohjaus: Björn Runge.
Käsikirjoitus: Jane Anderson, Meg Wolitzerin The Wife -romaanista.
Pääosissa: Glenn Close, Jonathan Pryce, Max Irons, Christian Slater.
Kesto: 1 h 41 min.
Ikäraja: 12.
