Juice Leskinen on tekijöiden mukaan haluttu kuvata ensisijaisesti ihmisenä, ja vasta sitten Suomi-rockin legendana. Ihminen Juice Leskisestä Juice-elokuva rakentaa moniulotteisen hahmon, joka hakeutuu rakastamiaan ihmisiä kohti, vaikka samalla työntääkin heitä pois. Vetoa ja työntöä esiintyy erityisen paljon hänen suhteessaan tyttöystävään ja sittemmin vaimoon Marjaan (Iida-Maria Heinonen) ja myös äitiin, jonka kuullaan sanovan, ettei hän tunne itseään missään niin yksinäiseksi kuin poikansa seurassa. Elokuvan runkona on Juicen ja Marjan rakkaussuhde, jossa miehestä tulee rock-tähti ja naisella kerrotaan olleen paljon käyttämättömäksi jäänyttä verbaalista lahjakkuutta, koska miehen tähteys syö suhteesta kaiken ilman, jota naisen lahjakkuus runoilijana olisi vaatinut kehittyäkseen.
• • •
Samansuuntainen, tietyssä mielessä alistavan taiteilijamiehen ja alistetun naisen suhde on esillä kolmessa tuoreessa elokuvassa: Ranskalaiskirjailija Coletten elämää mukaillen tehty elokuva Colette kertoi Keira Knightleyn esittämästä lahjakkaasta naiskirjailijasta joka joutui julkaisemaan teoksiaan Dominic Westin esittämän miehensä nimissä. Hyvin samantapainen dynamiikka on esillä myös joulun alla ensi-iltaan tulleessa The Wife-elokuvassa, jossa Jonathan Prycen esittämä kirjailija saa Nobel-palkinnon juuri kun hänen ympärillään alkaa kuiskuttelu siitä, että nobelistin teokset olisivatkin itse asiassa hänen kirjallisesti lahjakkaamman vaimonsa kirjoittamia. Yhteistä näillä kolmella elokuvalla on vain pinnallisesti, asetelmassa miehensä pimentoon jäävistä potentiaalisesti ja todellisestikin lahjakkaista naisista. Mutta Juice-elokuva kertoo enimmäkseen vain nimipäähenkilöstään.
- • •
Elokuvan vahvuuksiin kuulu myös se, että pääosaa esittävä Riku Nieminen ei yritä liikaa imitoida Juice Leskisen ääntä, ulkomuotoa tai ulkoista olemusta tai soundia. Elokuva ja sen tekijät eivät haksahda rakentamaan suurta suomalaista murhenäytelmää, jossa viina vie taiteilijan. Ainekset siihen olisivat kyllä olleet olemassa, mutta ohjaaja Teppo Airaksisella on ollut malttia valita toisin. Juice-elokuvan pääosassa on päähenkilönsä inhimillinen epätäydellisyys. Elokuvassa ei ole tippaakaan sääliä päähenkilönsä heikkouksia kohtaan. Jo alussa veljensä hautajaisiin osallistuva 5-vuotias Juice kuvataan sellaisena, mikä hänestä myöhemmin oli tuleva: normeille irvistelijänä, mikä näkyy hautajaiskohtauksessa livistämisenä pöydän alle naamaa vääntelemään. Idea on Hollywoodin elämäkertaelokuvista tuttua ennaltamääräytymisoppia: jo lapsena, ei ehkä aivan sikiönä ihminen on sitä, mikä hänestä on tuleva.
• • •
Coitus Int.-yhtyeen ensimmäinen keikka Tampereen YO-talolla näyttää ja kuulostaa siltä, miltä itsestään ja statuksestaan vielä epävarman bändin ensikeikka kuulostaa bändin itsensä ehkä ylimitoitetusti kunnioittamassa keikkapaikassa. Kuin varmuuden vuoksi bändi soittaa kovaa ja esiintyy tylyllä asenteella, jotta yleisö menisi taatusti kumoon. Elokuva ei yritä lähimainkaan olla muusikko Juice Leskisen tai hänen bändinsä täydellinen elämäkerta. Tosiasioita on yhdistelty ja joitain jätetty pois, jota tarina kulkisi juoheammin. Yksityiskohta voi edustaa isompaa sattumusta. Satunnaiselta vaikuttava poliisien vierailu Leskisen kotona, jota ei sen tarkemmin seurata, saa ilmeisesti edustaa Leskisen huumeista kärähtämisen seurauksena entisestään huonontunutta suhdetta virkavaltaan, mikä myöhemmin poiki hyvin tunnetun biisinkin.
• • •
Persoona Juice Leskisen moniulotteisuus käy elokuvassa kyllä selväksi, etenkin hänen nuoruuttaan kuvaavissa kohtauksissa, joiden joustava, monin tavoin hauska ja utelias ihminen jähmettyy elokuvan edetessä umpimieliseksi ja etäiseksi rock-legendaksi, mikä tarkoittaa tiettyä kivettymistä ikoniksi, jonka täytyy olla samanlainen kuin julkikuvansakin. Juicen persoonasta on tehty etäinen ohikävelijä. Sitä kuvittaa kohtaus, jossa Marja kivahtaa Juicelle: ” Mä en ole saanut sulta muuta kuin saivartelua ja halpaa viiniä.” Vastaukseksi Juice viskaa viiniä Marjan kasvoille ja poistuu paikalta. Elokuvaan on tavoitettu 1970-luvun kaikkialla läsnä olleet ruskeat värit, ankeus ja hämäryys. Hämäryys on oiva keino säästää lavastuksissa. Kuvan pitäminen hämäränä kätkee kätevästi sen, ettei ihan kaikkea ehkä ole ollut varaa tai aikaa lavastaa viimeistä mattoa myöten epookin mukaiseksi.
Juice-elokuva
Ohjaus: Teppo Airaksinen.
Käsikirjoitus: Antti Heikki Pesonen, Antti Heikkisen kirjoittaman Risainen elämä. Juice Leskinen 1956-2006 -kirjan pohjalta.
Kuvaus: Aarne Tapola.
Pääosissa: Riku Nieminen, Pekka Strang. Iida-Maria Heinonen.
Kesto: 1 h 45 min.
ikäraja: 7.