Euroopan elokuva-akatemia EFA jakoi lauantaina 15.12.2018 palkintoja parhaille eurooppalaiselle elokuville. EFA:n 3500 jäsentä äänestivät suhteellisen yllätyksettömästi, joten kiinnostavinta oli seurata itse palkintojuhlallisuuksia esittävien taiteiden teatterissa Teatro de la Maestranzassa, Sevillassa. Parhaan käsikirjoituksen palkintoa jakamaan tullut eurotähti, luxemburgilainen Vicky Krieps esitti hienon rakkaudentunnustuksen käsikirjoittajille: ”Ilman teitä meillä ei olisi uusia tuntemattomia seikkailuja. joita kokea.” Käsikirjoittajien panos tuotiin palkintoseremoniassa kekseliäästi näkyville. Jaetulle screenille heijastettiin sivu käsikirjoituksesta, josta luettiin ote, jonka kuvaama kohtaus näytettiin myös kuvana.

Pavel Pawlikowskin elokuvan voittokulku alkoi Cold War -elokuvan saamalla käsikirjoituspalkinnolla, jatkui leikkauspalkinnolla, ja naispääosan esittäjän palkinto meni Cold Warin Joanna Kuligille ja vielä ohjaaja Pawlikowskille itselleen ohjauspalkinto. Cold Warin kruunajaiset päättyivät sen saamaan parhaan elokuvan palkintoon. Jälleen viiden voiton kasautuminen samalle elokuvalle, kuten viime vuonna kävi ruotsalaisen Ruben Östlundin ohjaamalle  The Squarelle.

• • •

Vuosi sittenhän Ruotsi sai vastaavan keon palkintoja, sillä silloin Ruben Östlundin The Square  tuli valituksi vuoden  parhaaksi eurooppalaiseksi elokuvaksi ylipäätään, parhaaksi komediaksi ja Östlundin oma ohjaus ja käsikirjoitus elokuvaansa voittivat myös kategoriansa palkinnon.  Se, että vuoden takainen parhaan miesnäyttelijän palkinto meni tanskalaiselle Claes Bangille tuskin ruotsalaisia kauheasti harmitti, tulihan palkinto roolista ruotsalaiselokuvassa. Östlundin elokuvan voittokulun sinetöi vielä palkinto parhaasta lavastuksesta. Viiden pystin putki osoitti melkoisen vastaansanomattomasti, mitä elokuvaa Euroopan filmiväki piti vain vuoden parhaana. On normaalia ja varsin tavallista, että palkinnot kasautuvat, on sitten kyse elokuvafestivaalin tai elokuva-ammattilaisten keskuudestaan valitsemien kollegoiden pokaaleista. On sellaista nähty Amerikan Oscareissa ja ihan meillä kotona Jussi-palkinnoissakin.

• • •

 Koska eurooppalaisiin käytöstapoihin mitä ilmeisimmin kuuluu olla pahoittamatta kenenkään mieltä, niin EFA jakoi elämäntyöpalkinnoiksi käsitettäviä palkintoja ja tunnustuksia useampiakin kappaleita.EFA:n johtaja Wim Wenders itse  esitteli EFA:n kunniapalkinnon saajan Costa-Gavrasin. ”Hän on ottanut kohteekseen sorron ja fasismin.”  Wenders jatkaa puhumalla taistelun tärkeydestä. ”Älkää pelätkö viihteen voimaa, vaan hyödyntäkää sitä.” Tyylittömimmän kompromissin ja nahkapäätöksen EFA teki myöntäessään kahdeksan ”Erinomaisuuspalkintoa” kuvauksesta, lavastuksesta, äänisuunnittelusta, leikkauksesta, musiikista, meikkauksesta ja erikoistehosteista. Palkintojen saajat marssitettiin yhtenä könttänä lavalle saamaan palkintopatsaansa suoraan kouraan. Näin oli ns. teknisten palkintojen saajat lakaistu suhteellisen lyhyessä ajassa sivuun.   Kyseessä lienee juhlien televisioinnin synnyttämä vaatimus tiivistää ohjelma-aikaa.

• • •

” Onko eurooppalaisuus tunne vai vaisto, voinko olla samanaikaisesti britti ja eurooppalainen, vastaan että voin.” Kotimaassani käydään masentavaa keskustelua suhteestamme Eurooppaan,” aprikoi  EFA:n  palkinnon ’eurooppalaisesta saavutuksesta maailmanelokuvassa’ saanut Ralph Fiennes. Kiitospuheessaan Fiennes viittasi parinkymmenen vuoden takaiseen elokuvaansa. Istvan Szabon ohjaama Isän, pojan ja pojanpojan nimeen -elokuva kertoi unkarinjuutalaisten assimilaatiosta, jonka osana juutalaiset saattoivat unkarilaistaa nimensä, ja kun päähenkilö lopulta rohkaistui ottamaan juutalaisnimensä takaisin, niin “vasta silloin hän tunsi hengittävänsä vapaasti” Fiennes ei kiittänyt muita ihmisiä kuin omia vanhempiaan, joiden ansiosta hän on tuntenut ”voivansa elää elämää, jossa voi hengittää vapaasti.”

Jaa:Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone