Joel Schumacherin ohjaama elokuva Rankka päivä täytti vuosia äskettäin, kun sen Yhdysvaltain ensi-illasta 26.2. 1993 tuli kuluneeksi 30 vuotta. Muistanette yhdestä päivästä Los Angelesissa kertoneen elokuvan, jossa eräältä mieheltä palaa aamuruuhkassa pinna niin perusteellisesti, että hän jättää autonsa ja lähtee kävelemään. Mies on keski-ikäinen, valkoinen ja päätyy erehtymättömällä varmuudella vääriin paikkoihin niitä etsimättäkään. Miehellä, jota kutsutaan hänen ruuhkaan hylätyn autonsa rekisterikilven mukaan nimellä D-Fens, riittää vastoinkäymisiä. Ensin häntä kohtelee huonosti korealainen kioskikauppias, mihin D-Fens vastaa väkivallalla ja huitomalla kioskin säpäleiksi.
• • •
Hänen vastoinkäymisensä vain jatkuvat, kun kaksi chicanoa yrittää piestä hänet. Tämän yhteenoton seurauksena D-Fens saa haltuunsa kassillisen tuliaseita, joiden kanssa hän marssii hampurilaispaikkaan ostamaan aamiaista aamiaisajan muututtua lounasajaksi. Kohtausta ”Whammyburgerissa” on helppo pitää kulutuskapitalismin kritiikkinä. Whammyburgerin työnjohtajaa esittää asianmukaisesti ärsyttävän oloinen näyttelijä, joka kohtelee asiakasta, D-Fensiä tuskastuttavalla alentuvaisuuden ja pirteyden yhdistelmällä.
D-Fens havahtuu: ” Miksi kutsun teitä etunimillä? Enhän edes tunne teitä.”
”Rick, onko sinulle tuttu ilmaisu ’Asiakas on aina oikeassa’?
Rick: ”Me emme toimi niin. Teidän täytyy tilata lounaslistalta.”
• • •
Kun D-Fens kaoottiseksi kokemansa maailman jälkeen viimeinkin törmää paikkaan, missä on kuria ja tinkimätöntä ateria-aikojen järjestystä, niin sekään ei hänelle kelpaa, vaan hänen täytyy uhkailla muita ihmisiä: henkilökuntaa ja asiakkaita tuliaseiden läsnäololla.
• • •
Ikään kuin D-Fens kaipaisi vakuuttuneisuutta siitä, että hänen olemassaolonsa on huomattu ja ottaa sen väkisin. D-Fensin kävellessä Los Angelesissa elokuvaan tulee hänelle rinnakkainen hahmo, Robert Duvallin esittämä ikääntyvä, piakkoin eläkkeelle siirtyvä poliisi Prendergast. Hänen elämänsä on monin tavoin D-Fensin peilikuva; Poliisi on vielä töissä ja naimisissa, toisin kuin D-Fens /William Foster, joka on saanut potkut ohjusinsinöörin työstään. Kotiin D-Fensillä ei ole menemistä, koska hänen ex-vaimonsa on hankkinut entiselle puolisolleen lähestymiskiellon.
• • •
Kumpikin keski-ikäinen valkoinen mies, Prendergast ja D-Fens puhuu kodista ja kotiin menemisestä niin usein, että sen on pakko olla jotain muutakin kuin vain fyysinen talo tai asuinrakennus. D-Fensille koti on mielentila, tunne siitä, että hänellä on kaikki hyvin, on vaimo, lapsi ja työpaikka ja maailma mallillaan. Tämän kaiken puutos sai D-Fensillä jotain kilahtamaan ja näkemään muut ihmiset esteinä ihannetilan saavuttamiselle.
• • •
Elokuvassa on muutamia kohtauksia, jolloin D-Fens vaikuttaisi ikään kuin saavan selväpäisyyden hetkiä, joina ymmärtää joutuneensa vapaaseen pudotukseen siitä turvatusta elämästä, jota uskoi viettäneensä. ”Miten tässä niin kävi?” Tein kaiken mitä käskettiin. Rakensin ohjuksia. Autoin suojelemaan Amerikkaa. Siitä pitäisi saada palkinto. Mutta sen saikin plastiikkakirurgi.”
• • •
On jokseenkin valaisevaa silmäillä niitä nimiä, joita alkuperäisnimeltään Falling Down -niminen teos on saanut eri puolilla maailmaa. Espanjankielisissä maissa Espanjasta Peruun ja Meksikoon se on Un día de furia (vihan päivä), ranskaksi leffaa on kutsuttu nimellä Chute libre (vapaa pudotus).
• • •
Sen tarkemmin tutkimatta näyttää ilmeiseltä, että monissa käännösnimissä on hyödynnetty englanninkielisen Fall-sanan kaksoismerkitystä sekä pudotuksena että syksynä. Onhan toki niin, että Michael Douglasin esittämä William Foster /D-Fens on tullut elämänsä syksyyn. Hänen raivossaan sosiaalisesta romahduksesta ja maailman muuttumisesta itselleen vieraaksi on jotain nykymaailmalle tunnistettavaa.
• • •
Voi hyvin ajatella, että D-fens enteili tyypillistä Donald Trumpin äänestäjää 23 vuotta ennen Trumpin saapumista presidenttiehdokkaaksi Yhdysvaltain presidentinvaaleissa 2016. Päähenkilö, valkoinen, keskiluokkainen mies, joka on elänyt etuoikeutettua elämää koko ikänsä, joutuukin tilanteeseen, jossa kokee oikeuksiensa käyneen arvottomiksi.
• • •
D-Fens on hyvinkin Trumpin äänestäjän, oikeistopopulistisen MAGA-republikaanin enne, sellaisen perikuva ennen aikojaan. D-Fens on niin vihoissaan maailman ja yhteiskunnan muuttumisesta, että mieluimmin murskaa kaiken uhkaavaksi kokemansa. Elokuvan tekemiseen liittyy sikäli ironiaa, että sen kuvaukset 1992 jouduttiin aikanaan keskeyttämään muutamiksi päiviksi, koska Los Angelesissa puhkesi mellakoita valamiehistön vapautettua Rodney Kingin pahoinpitelyyn syyllistyneet poliisit. Kuluneen kolmenkymmenen vuoden aikana niiden ihmisten, jotka pitävät D-Fensin kaltaista tyyppiä sankarina, määrä on hälyttävästi kasvanut.
• • •
Elokuvan käsikirjoittaja Ebbe Roe Smith on tiettävästi sanonut, ettei hän koskaan halunnut kuvata D-Fensiä millään tavoin sankarina, vaan piti tätä ennemminkin sairaana, mahdollisesti vakavasti masentuneena yksilönä.
• • •
Smith on haastatteluissaan todennut, että D-Fens on ihminen, joka ei tajunnut olevansa rasisti. Sen voi ajatella näkyvän kohtauksesta armeijan ylijäämätavarakaupassa. Kun myyjä, joka itse on selvästi rasisti ja uusnatsi ihailee D-fensiä tämän teoista ja pitää tätä samanlaisena mitä itse on, siihen D-Fens reagoi kauhistuneena ja inholla.
Rankka päivä
Ohjaus: Joel Schumacher.
Käsikirjoitus: Ebbe Roe Smith.
Kuvaus: Andrzej Bartkowiak.
Musiikki: James Newton Howard.
Pääosissa: Michael Douglas, Robert Duvall, Barbara Hershey, Rachel Ticotin, Tuesday Weld.
Kesto: 1 h 52 min.
Ikäraja: 16.
Suomessa elokuvateatteriensi-ilta oli 28.5.1993.
Suoratoisto: Viaplay, Appletv, ElisaViihde.
