Yli 35 vuotta sitten, eräänä helmikuisena perjantai-iltana Ruotsin pääministeri Olof Palme ammuttiin kuoliaaksi Tukholman keskustassa Sveavägenillä hänen poistuessaan perheensä kanssa elokuvateatteri Grandista, missä hän oli ollut katsomassa Suzanne Ostenin ohjaamaa  populaaria farssia Bröderna Mozart. Palmen murhaa seurannut shokki vain syveni kuolemaa seuranneiden päivien ja viikkojen aikana, kun kävi selväksi, että poliisitutkinta toikkaroi kompassinsa hukanneena teoriasta toiseen, eikä syyllistä virallisesti koskaan löydetty. Palmen murhasta, sen tutkinnasta ja eräästä mahdollisesta syyllisestä tehty 5-osainen ruotsalaissarja Epätodennäköinen murhaaja vie hienosti menneeseen aikaan 1980-luvulle.

• • •

Itse murhalla jossittelun sijaan sarjan keskiössä on kaksi asiaa; Ensinnäkin Ruotsin poliisin tavaton, itseasiassa pelottava amatöörimäisyys ja suoranainen törttöily murhan tutkinnassa, Toiseksi murhan tutkinnan yhteydessä esiin nousseen erään ihmisen persoona; Perhe, työelämä, ystävät ja kaikki mistä hänen persoonansa on muodostunut. Sarja ei ole dokumentti, vaan ajatusleikki: Entäpä jos onkin tapahtunut näin. Se vaikuttaa hyvin, hyvin todennäköiseltä. Sarja koskettelee todellisia tapahtumia, käy läpi niitä ja Palmen murhatutkinnan vaiheita. Esiin tulevat ne moninaiset tavat, joilla koko tutkinta tyrittiin, joskus virkakoneiston sisäisen valtataistelun nimissä, toisinaan tutkintaan tuli silkkaa taitamattomuutta, oli mukana huonoa tuuriakin. Sarja perustuu tutkivaa journalismia harjoittaneen Thomas Petterssonin laajaan reportaasikirjaan Den osannolika mördaren: Skandiamannen och mordet på Olof Palme.

• • •

Sarjan pääosaa esittää näyttelijä Robert Gustafsson, joka on monille ruotsalaisille rooliensa takia ”se kaikkein hauskin ruotsalainen”. Hänen aiempiin töihinsä kuuluvat mm. osat laiskatahtisissa, miedosti hauskoissa komedioissa Satavuotias, joka karkasi ikkunasta ja katosi (2013) sekä Satayksivuotias, joka jätti laskun maksamatta ja katosi (2016).

Gustafssonin näyttelijäntaitojen laajuudesta kertoo, miten suvereenisti hän näyttelee  Stig ”Skandia-mies” Engströmin kaltaista surullista hahmoa. Gustafsson esittää Engströmin huomionkipeyden, kaunaisuuden ja epävarmuuden juuri siten kuten pitää. Gustafssonin kyky luoda uskottava kuva siitä millainen ihminen Engström oli, vahvistaa millainen uskomme Palmen todennäköisen murhaajan olleen.

Muista näyttelijöistä vinkeimmän karikatyyrin tekee Mikael Persbrandt Tukholman läänin poliisijohtaja Hans Holmérina, joka nimitti itse itsensä murhan tutkintajohtajaksi. Eva Melander, Engströmin ihmettelevänä Margareta -vaimona kuuluu sarjan parhaimmistoon.

• • •

Sarjassa voi nähdä eettisiä ongelmia. Se esittää yhden, jo kuolleen ja sikäli puolustuskyvyttömän ihmisen yksin syyllisenä viime vuosikymmenten tunnetuimpaan poliitikon murhaan ja tekee sen puhtaasti spekulatiivisesti vailla ainoitakaan todisteita. Ei silminnäkijöitä, ei asetta, ei murhatun veriroiskeita syylliseksi epäillyn vaatteilla. Sarjaan ja sen pääosanäyttelijä  Robert Gustafssoniin liittyy uskomaton, fiktiiviseltä kuulostava sattuma. Ruotsalaisten lehtitietojen mukaan Gustafsson oli itse samassa elokuvateatteri Grandissa Sveavägenillä Palmen murhailtana. Hän istui Palmen pariskunnasta parisen riviä edempänä ja oli myöhemmin kertonut poliisille nähneensä kadulla radiopuhelimilla varustautuneita miehiä, eikä poliisi ottanut hänen kertomustaan vakavasti. Gustafsson pystyi kanavoimaan tapauksen synnyttämät tunteet näyttelijänsuoritukseensa.

• • •

Näyttelijöiden kiistattoman ammattitaidon lisäksi sarjassa koukuttaa se pelottava tomppelimaisuus, joka välittyy murhaa tutkivista poliiseista. On toki niinkin, että siihen aikaa kukaan ei uskonut olevan mahdollista, että turvallisen tylsässä pohjoismaassa pääministeri voitaisiin murhata keskellä katua. Enää se ei olisi mahdollista, koska turvallisuusajattelu on noista ajoista terävöitynyt. Jos Epätodennäköinen murhaaja -sarja muistuttaa jotain elokuvaa, niin Oliver Stonen ohjaamaa  John F. Kennedyn murhasta spekulatiivisen palapelin koonnutta JFK – avoin tapaus  -elokuvaa (1991), koska kumpikin fiktio esittää omilla ehdoillaan uskottavan tuntuisen teorian siitä, miten  esiin nostetut poliittiset murhat olisivat voineet tapahtua.

• • •

Stonen JFK-elokuva nostaa syytetyksi Yhdysvaltain sotateollisen kompleksin, joka päästi päiviltä etujaan uhanneen presidentin. Ruotsalaissarjassa syylliseksi nostetaan epävakaa yksilö, jonka tekojen annetaan ymmärtää kotikutoisesti kasvaneen ruotsalaisen yhteiskunnan ahdistavasta ilmapiiristä. Sarjasta itsestään käy ilmi ajankohdan ilmapiiri, jossa tunnuttiin suorastaan toivovan, että Palmen murhan taustalla olisi suuri kansanvälinen salaliitto. Ruotsalaiseen itseymmärrykseen on aina kuulunut käsitys Ruotsista maailman eturivin kansakuntana, jonka pääministerikään ei voi kuolla mihinkään niin banaaliin kuin masentuneen, kiusatun ihmisen merkityksentunteen nälässään ampumiin luoteihin.

Epätodennäköinen murhaaja.

Ohjaus: Charlotte Brändström & Simon Kaijser.

Käsikirjoitus: Wilhelm Behrman & Niklas Rockström, Thomas Petterssonin kirjasta Den osannolika mördaren: Skandiamannen och mordet på Olof Palme.

Pääosissa: Robert Gustafsson, Eva Melander, Cilla Thorell, Björn Bengtsson , Peter Viitanen, Magnus Krepper, Joel Spira, Lia Boysen, Peter Andersson, Mikael Persbrandt, Ella Grau Roney.

Viiteen osaan jaettu sarja on nähtävissä suoratoistona Netflixillä.