Terrence Malickin A Hidden Life ei ole sotaelokuva. Se nyt vain sattuu tapahtumaan aikana jona kolmanneksi valtakunnaksi kutsuttu Suur-Saksa oli ryhtymässä tai oli ryhtynyt jo sotaan. Malickin elokuvan pääasiallinen aihe on uskonto tai kovan luokan eettiset kysymykset; Miten ihmisen pitäisi elää moraalisen mädän keskellä? Mistä ihminen tietää mikä on oikein? Mitä merkitystä kärsimyksellä on maailmassa jonka ihmiset  ovat hylänneet moraalisen kompassinsa? Aluksi päähenkilöt, maanviljelijäpariskunta Franz ja Fani uskoivat olevansa turvassa maailman pahuudelta, että he olisivat sananmukaisesti Herran kukkarossa kotipaikassaan Sankt Radegundin kylässä itävaltalaisilla vuorilla pilvien yläpuolella.

• • •

Liekö historian ironiaa vai mitä, että heidän kotikylänsä  on suhteellisen lähellä diktaattorin synnyinpaikkaa, Braunau am Inniä. Päähenkilönsä, maanviljelijä Franz Jägerstätterin (August Diehl) kautta elokuva pääsee tarkastelemaan  toisen maailmansodan ja natsi-Saksan raunioiden  raivauksessa unohduksiin jäänyttä tositarinaa ihmisestä joka kieltäytyi vannomasta uskollisuudenvalaa Adolf Hitlerille vaikka sitä vaadittiin kaikilta päalvelukseen määrätyiltä sotilailta.  Itävallan Alppien laaksossa pienessä Sankt Radegundin kylässä eläneen Jägerstätterin kieltäytyminen noudattamasta oman aikansa valtavirtaa järisytti niin hänen itsensä, perheensä kuin hänen kotikylänsä elämää.

• • •

Natsi-Saksan totalitarismin valta oli niin kaikkivoivaa että Anschlussin jälkeen se saavutti jopa kaukaisen, pikkuruisen itävaltalaiskylän ja vaati absoluuttista uskollisuutta myös sen asukkailta. Siinä on yhteiskunnallisuutta Malickille kylliksi. Tapansa mukaisesti Malick antaa kuvien ja filosofisten ideoiden jyrätä tarinan ja ihmiset. Ilmeisen hartaat katolilaiset Jägerstätterit panevat kyllä merkille rasististen ja natsististen ajatusten leviämisen kotiseuduillaan.  Jo asevelvollisuuden suorittamisaikana Franz Jägerstätterillä on vaikeuksia ottaa ihan tosissaan kaikkea yltiönationalistista propagandaa.  Elokuva esittää hänen kasvamisensa suur-Saksassa harvinaiseksi aseistakieltäytyjäksi vähittäisenä sisäsyntyisenä prosessina joka saa alkunsa yksilöllisistä eettisistä pohdiskeluista tappamisen oikeutuksesta.  Prosessi kärjistyy hänen saatuaan palvelukseenastumismääräyksen sodan aikana 1943.

• • •

Malickin elokuvissa useimmiten toistuva teema on menetetty viattomuus tai kadotettu paratiisi. Jos hänen alkutuotannon elokuvistaan suhteellisesti tunnetuin, Veteen piirretty viiva (1998) kosketteli ainutkertaisen nuoruuden sodassa hukkaamisen mielettömyyttä, niin A Hidden Life tulee lähelle. Se ero elokuvilla on, että  Veteen piirretty viiva kätki viimekätisen ideansa, mutta A Hidden Life -elokuvassa kaikki on niin selvää, että mysteeristä ei enää voi puhua. Malickin elokuvassa on kohtaus, jossa Franz käväisee kotikylänsä kirkossa ja tapaa freskoja entisöivän vanhan miehen, jonka mukaan  ”Me luomme ihailijoita emmekä seuraajia.” Miehen mukaan Kristuksen elämä  asettaa niin ankaran vaatimuksen ettemme tahdo tulla siitä muistutetuiksi. Nämä puheet ennakoivat Franzin itsensä kohtaloa. Entisöijä jatkaa että vielä tulevat niinkin synkät ajat, ettei totuutta vastaan edes taistella, sillä totuudesta ollaan vain piittaamatta, minkä voi ymmärtää ennusteeksi 2010-luvun valeuutisista ja feikkitotuuksista. Sanoissa voi ajatella kuulevansa moraalista huolestuneisuutta elokuvillaan ilmentäneen Malickin itsensä äänen.

• • •

Ohjaajan aiemmista elokuvista on tuttua se, että  hän antaa kuvien ja filosofisten ideoiden jyrätä sekä tarinan että ihmiset.  A Hidden Lifen päähenkilöillä ei ole muuta virkaa kuin toimia Malickin ideoiden vaateripustimina.  Erityisen selvää tämä on Franzin kohdalla. Hänelle ei ole kirjoitettu muuta elämää kuin ahertamista maatilalla, pitkiä hiljaisia katseita vuoriston horisonttiin missä kuuluu ukkosen etäinen kumu, piinaavia omantunnonkysymyksiä ja marttyyriutta. Hänen tekemisensä ihmiseksi pilaisi pyhimyskuvan. Paavi Benedictus XVI ulisti Franz Jägerstätterin vuonna 2007 pyhimykseksi.

• • •

Elokuva- ja aatehistoriallisesti kiinnostavaa on, että A Hidden Life alkaa kolmannen valtakunnan aikaisilla kuvilla Leni Riefenstahlin ohjaamasta propagandaelokuvasta Tahdon riemuvoitto (1935). Se esittää valtakunnankanslerin natsi-Saksan uuden pakanallisen uskonnon jumalana. Malick hyödyntää Riefenstahlin elokuvan ilmakuvia lentokoneesta joka toi Führerin Nürnbergin puoluepäiville. Idea on esittää johtaja taivaallisena jumalhahmona. Kaukaisuudesta kuuluva lentokoneen ääni jää  vainoamaan elokuvaa kuin ainaisena muistutuksena Hitleristä, aikansa Antikristuksesta. Sen myötä Sankt Radegundin kylän  asukkaissa alkaa ilmetä kasvavaa rasismia ja natsismin ihailua, räikeimpänä esimerkkinään kylän pormestari Kraus (Babylon Berlin -sarjassa nähtyä itävaltalaistoimittaja Katelbachia esittänyt Karl Markovics) jonka rähinöinti on sävyiltään  täyttä Führerin radiopuhetta.

• • •

Franzista uskollisuudenvalan vannominen Hitlerille on mahdotonta, koska se olisi epäjumalan palvomista.  Kuten pyhimysmäiset ihmiset usein, niin Franz on tosikko. Vaikka elokuvalla on mittaa liki kolme tuntia niin silti se saa hukattua sukupolvensa hienoimman näyttelijän Bruno Ganzin viimeisen elokuvaesiintymisen minimaalisen lyhyeksi. Ganzin järkyttävän suuresta taitavuudesta kertoo se miten täysimääräisesti hän hyödyntää vähät minuuttinsa sotarikostuomioistuimen puheenjohtajana tuomari Lübeninä. Muutamilla käden liikkeillä ja katseilla hän täydellistää suorituksensa Pontius Pilatuksen rooliin joutuneena tuomarina. Elokuva päättyy sitaattiin George Eliotin Middlemarch-romaanista: ”Jos maailma muuttuu paremmaksi paikaksi se johtuu siitä että jotkut toteuttivat vakaumustaan ja lepäävät tuntemattomassa haudassaan.”

 

 

A Hidden Life

Ohjaus ja käsikirjoitus: Terrence Malick.

Kuvaus: Jörg Widmer.

Pääosissa: August Diehl, Valerie Pachner, Maria Simon, Karl Markovics.

Kesto: 2 h 54 min.

Ikäraja: 16.

Ensi-ilta: 7.2. 2020.