Ohjaaja-käsikirjoittaja-tuottaja TImo Koivusalo jatkaa laulaja Olavi Virrasta tekemällään elämäkertaelokuvalla  ottamaansa kansanvalistajan tehtävää. Jo liki kahdenkymmenen vuoden takaisesta  iltamaviihdyttäjistä Rautavaarasta ja Helismaasta kertoneesta Kulkuri ja joutsen -elokuvasta (1999) lähtien on ollut näkyvissä, miten Koivusalo toteuttaa itse itselleen antamaansa tehtävää nostaa esiin unohtuneiksi uskomiaan hahmoja ja tapahtumia Tapio Rautavaarasta & Reino Helismaasta  Irwin Goodmaniin(Rentun ruusu, 2001), Jean Sibeliukseen (Sibelius, 2003). Koivusalon oudoin elokuva on Kaksipäisen kotkan varjossa (2005), fantasia autonomian ajan Suomessa haukottelevasta itsenäisyyden ajatuksesta. Molemmat Täällä pohjantähden alla-filmatisoinnit, ensimmäinen (2009) ja osa II (2010) olivat levittämässä yleishumaania sanomaa sisällissodan kauheudesta ja muistuttamassa Väinö Linnan alkuperäisromaanin hienoudesta ja siinä samalla leipomassa Koivusalolle mainetta kansallisesti merkittävien aiheiden elokuvaohjaajana.

• • •

Tähän jatkumoon Olavi Virta-elokuva astuu sulavasti.  Tarina Helsingissä varttuneesta työläisnuorukaisesta Suomen tietyn ajan suosituimmaksi ja myydyimmäksi laulajaksi, joka hallitsi ohjelmistossaan niin jazzin, tangon  kuin iskelmienkin soinnin käy Koivusalolle tyypillisenä kavalkadimaisena kuvakertomuksena läpi Virran läpimurron, suosion kasvun, avioitumisen ja laskukauden päätyäkseen viimeisiin aikoihin pispalalaisessa hellahuoneessa. Elokuvassa ovat läsnä kaikki Koivusalon elokuvien tyypillisyydet: on paljon kansallismaisemia, joiden halki porhalletaan useimmiten huolekkaasti puunatussa entisöidyssä amerikanraudassa istuen, Koivusalo mitä ilmeisimmin rakastaa kuvaa poskelle vierähtävästä kyyneleestä, niin usein sellainen hänen elokuvissaan nähdään – ja niin nytkin.

• • •

Muita Koivusalolle itselleen tärkeitä herkkuja ovat tekoreipas replikointi, falski tunteellisuus ja kuvat sodankäynnistä talvisodan rintamalla (Koivusalo selvästikin rakasti sotakuvia omissa Pohjantähti-elokuvissaan) ja kaikkiaan seurainnäyttämötasoinen näytteleminen. Koivusalolla on tapana vetää aidosti ammattitaitoiset ja osaavat näyttelijät totutulle nakkilalaiselle tasolle. Jonkinlainen hauras dramaturginen keksintö on sekin, että Virran elämä ja ura piirtyy näkyviin hänen laulujensa kautta ”…haavojen särkemäks vain/mun sieluni ainiaaks jää.” Elokuvan kehyskertomus on jo vanhenneen Virran muistelu pispalalaisessa kortteerissaan istuskellen radion soittaessa hänen vanhoja kappaleitaan.  Takaumissa nähdään, miten Virran äiti varoitteli isän viinaisesta kohtalosta ja piti vain työtä Strömbergin tehtaalla oikeana työnä, muu oli joutavaa. Noin tunnin kohdalla elokuvan sekin vähä dramaturginen veto mitä elokuvassa on, laantuu. Hyvien aikojen duuri eli nousuhumala vie leffaa vetävämmin kuin syöksykierteen molli.

• • •

Martti Suosalo käy Olavi Virta  -elokuvassa uusimassa Koivusalon ohjaamasta Kulkurin ja joutsen-elokuvasta tutun Reino Helismaa-hahmonsa. Vesa Vierikko tekee levy-yhtiömiehenä samalta kuulostavaa ketkua urakoitsija Jylhäkorpea mitä esitti Taru Mäkelän Varastossa.

Suomesta tämä elokuva ei kerro mitään mitä ei olisi yhtä kliseisesti kerrottu muuallakin. Ihmettelen vain, mitä Koivusalo itse saa näistä pintatason virheettömyyteen pyrkivistä  patsastelevista epookkielokuvistaan. Onko pienoiskuvan rakentaminen menneestä Suomesta jotenkin palkitsevaa? Onko siinä samaa iloa kuin lentokoneiden tai rautateiden pienoismalleja rakentelevien pikkupoikien omistautuneisuudessa harrastukselleen? Urheasti pääosansa vetävä Lauri Tilkanen voisi saada palkinnon vuoden parhaasta huulisynkkanäyttelemisestä, niin hyvin häneltä käy suun aukominen Virran kappaleiden tahdissa. Elokuva on ilmeisen kiltisti tehty monumentti. Epookkielokuvana se joutuu totiseen kilpailuun lokakuussa myöhemmin ensi-iltaan tulevan Markku Pölösen Oma maa-elokuvan kanssa.  Sodan jälkeen kylmään korpeen valtiolta saamansa asutustilat raivanneiden Karjalan evakkojen muistoelokuvana Oma maa-elokuva kilpailee  juuri niiden sukupolvien huomiosta joille Olavi Virta oli suurin laulaja Suomessa.

Olavi Virta

Ohjaus ja käsikirjoitus: Timo Koivusalo.

Rooleissa: Lauri Tilkanen, Malla Malmivaara, Raimo Grönberg, Seela Sella, Vesa Vierikko.

Kesto: 2 h 5 min.

Ikäraja: 12.

 

 

 

 

 

Jaa:Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone