Espanjalaisohjaaja Pedro Almodóvar ei ole suinkaan ensimmäistä kertaa tehnyt elokuvaa äitiydestä, onhan yksi hänen menestyneimmistä elokuvistaan nimeltäänkin Kaikki äidistäni (1999). Äitejä on riittänyt hänen muissa elokuvissaankin, Äiti on ollut merkittävä hahmo elokuvissa Volver (2006), Julieta (2016) ja Kärsimys ja kunnia (2019). Rinnakkaiset äidit -elokuvan keskushenkilö Janis (Penelope Cruz) elää menestyvänä valokuvaajana Madridissa.
• • •
Erään kuvauskeikan yhteydessä Jamis ihastuu komeaan oikeuslääketieteen antropologiin Arturoon (Israel Elejalde) ja siitä silmänräpäyksestä, jolloin he ovat sängyssä elokuva loikkaa synnytyssairaalaan missä Janis tepastelee vatsa pystyssä. Hän saa huonekaverikseen Milena Smitin esittämän teiniäidin, Anan. Hänkään ei ollut suunnitellut raskauttaan. Äitiytensä yhdistämien naisten elämän rinnakkaisuus jatkuu elokuvassa kuin omana tarinajuonteenaan. Sen myötä elokuvaan astuu mukaan tiedonjano, halu saada tietää perintötekijöiden kertoma totuus. Se toimii siltana elokuvan vahvaan sivuteemaan Espanjan sisällissodasta.
• • •
En aina oikein ymmärrä heitä, jotka moittivat viime vuosien Almodóvar-elokuvia liiasta saippuasarjamaisuudesta. Tässä kohtaa puhun suulla suuremmalla ja siteeraan Helsingin Sanomien edesmennyttä elokuvakriitiikkoa Helena Ylästä hänen arvostellessaan Almodóvarin Kaikki äidistäni elokuvan vuonna 1999: “Melodraama sinänsä ei ole mikään itseisarvo, sillä onhan se eräänlainen dramaturgian tuhlari ja lavea tie, jota ryöstöviljellään päivittäin television saippuasarjoissa. Mutta Pedro Almodóvarille se sopii. Sitä kautta hän saa loistavasti äänensä kuuluville. Paisuteltujen tilanteiden kautta ja isosti itseään ilmaisevien henkilöiden avulla hän pystyy murtamaan sivistyneen käytöksen pakkopaidan ja näyttämään ainakin vilahduksen ihmisten sisintä.”
• • •
En aina ymmärrä sitäkään puhetta, jossa Almodóvaria morkataan keskiluokkaistuneeksi pehmenneeksi viihdyttäjäksi, joka teki parhaat elokuvansa kohta vuosikymmeniä sitten. Miksi kukaan haluaisi olla koko ikänsä samanlainen kuin oli joskus nuorena? Moitteet viihdyttämisestä kohdistunevat lähinnä Almodóvarin elokuvaohjaajan taitoihin, siihen että hän kertoo tarinoitaan niin hyvin, taidokkaasti ja kauniisti. Sanoin jo tekijän edellisen, Kärsimys ja kunnia -elokuvan (2019) kohdalla: ” Elokuvaa katselee kuin ammattinsa osaavan muusikon tai taiteilijan esitystä ilman että varsinaista uutta tarvitseekaan tulla esiin. Taiteilijan taito vie mennessään niin hyvin. Katsomossa voi rentoutua ja antaa kerrotun tarinan viedä.” Almodóvarin tyypillisyyksiä on myös värienkäyttö. Punaisen vahva sävy toistuu niin paljon kuvasta kuvaan, ettei se voi olla sattumaa. Se on myös veren ja sitä kautta päähenkilöiden verenperinnön ja myös Espanjan verisen historian väri.
• • •
Rinnakkaiset äidit on elokuva, jossa Almodóvar, jos mahdollista, entistäkin voimakkaammin painottaa suku- ja perheyhteyden merkitystä. Hän ei ole aiemmin yhtä voimakkaasti nostanut esiin Espanjan sisällissodan jo paikoin unohtunutta historiaa. Syy tehdä niin käy ilmi suoraan elokuvasta, sillä yksi elokuvan päähenkilöistä on sukupolvea, joka ei tiedä, tai jolle ei ole kerrottu perusasioitakaan Espanjan sisällissodasta. Elokuvassa avataan yhden päähenkilön suvun kotikylän liepeiltä joukkohauta, jotta omaiset pääsisivät varmuuteen siitä, missä heidän sukulaistensa jäänteet ovat.
Rinnakkaiset äidit
Ohjaus ja käsikirjoitus: Pedro Almodóvar.
Kuvaus: José Luis Alcaine.
Musiikki: Alberto Iglesias.
Pääosissa: Penelope Cruz, Milena Smit, Israel Elejalde, Aitana Sánchez-Gijón.
Kesto: 2 h 3 min.
Ikäraja: 12.
Ensi-ilta: 4.3. 2022.
