Elokuvan alussa on kuin mottona joko J. K. Paasikiven tai Otto von Bismarckin lausumaksi otaksuttu mietelmä, jonka mukaan kansa maksaa ne ikkunat, jotka sanomalehtimiehet särkevät. Todellisuudessa kyse on Paasikiven helmikuussa 1946 pitämästä puheesta sanomalehdistön edustajille järjestetyssä tilaisuudessa. Siellä Paasikivi sanoi näin: ”Kirjoiteltaessa sotasyyllisyysasioista niinkuin kaikista muistakin asioista on noudatettava suurta varovaisuutta ja vältettävä sellaista, mikä estää Suomen ja Neuvostoliiton välien paranemista; tällainen voi, kuten jokainen käsittää, hyvin helposti vahingoittaa maata. Pyydän muistuttaa herroille, jotka mahdollisesti eivät tunne niitä kuuluisia sanoja, mitkä Bismarck lausui kerran, nimittäin että “Hallitus ja kansa ja maa saavat maksaa kaikki ne ikkunalasit, jotka sanomalehtimiehet rikkovat.” Sanoillaan Paasikivi halusi nuhdella Neuvostoliittoa arvostelleita sanomalehtiä ja niiden päätoimittajia. Viimeistään siitä pitäen maan tavaksi vakiintui lehdistön pitäminen kurissa ja nuhteessa mitä Neuvostoliiton-suhteisiin tulee.

• • •

Pesänlikaajat – erään kirjakohun anatomia -elokuvan ote on rempseän viihdyttävä otteineen vanhoista, kotimaisista elokuvista ja Katri Helena -klippeineen. Pesänlikaajat on mojovaa aikalaiskronikointia harrastava, paikoin hyvinkin hauska elokuva. Ymmärrän erittäin hyvin miten ahdistavalta 1970- ja 1980-lukujen suomettuneen, Kekkoslovakiaksi kutsutun Suomen on täytynyt tuntua ja siitä tunteesta ulospääsyyn se kirja aikanaan kirjoitettiin sekä alkoholisoituneen ja Neuvostoliiton-suhteissaan kompromettoituneen Ahti Karjalaisen presidenttiyden estämiseksi. Elokuvan kuvaamat 1980-luvun ajat eläneenä ja vuoden 1982 presidentinvaaleissa ensi kertaa äänestäneenä muistan elokuvan kuvaamat ajat sekä ne kiihkeät keskustelut, joita Tamminiemen pesänjakajat -kirja herätti, jopa silloisten lukiolaisten keskuudessa.

• • •

Elokuvassa on harrastettu suomalaisittain verrattain harvinaista tosielämän ihmisten dramatisointia panemalla näyttelijät esittämään heitä nuorempina.  Pesänlikaajiin on löydetty miellyttävän uskottavia ja myös tuntemattomia kasvoja Aarno Laitisen, Anneli Sundbergin, Janne Virkkusen, Kalle Heiskasen, Ritva Remeksen ja Arto Astikaisen nuoruuden aikaisiksi esittäjiksi. Rivakasti leikatun elokuvan dramatisoitujen osuuksien näyttelijät ovat hauskasti esikuviensa näköisiä, ja heidän menneisyyden hiusmuotiin vievät peruukkinsa lystikkäitä. Salla Luhtalan musiikki tukee kokonaisuutta. Elokuva luo uskottavaa ajankuvaa ja sen katsottuaan tuntee tehneensä aikamatkan menneeseen, jonka ilmapiiri ja kaikkialla käryävä tupakka käyvät selviksi. Janne Virkkusen toteamus: ”Oltiin niin innoissamme, että se vaikuttijo harkintakykyynkin”, on avomielisyydessään hauskaa kuultavaa.

• • •

  Elokuva ei arkaile rinnastaa ristiriitaisiltakaan kuulostavia lausuntoja. Politiikan toimittaja Anneli Sundberg antaa tulla yhtä reippaasti kuin teki vielä töissä ollessaankin, eikä näe heillä eikä varsinkaan itsellään silloin aikanaan olleen toimittajaksi ryhtymisessä tai Tamminiemen pesänjakajien kirjoittamisessakaan sananvapauteen liittyviä suuria motiiveja, sillä oli yksi asia, mikä heitä motivoi: ”Elannon ansaitseminen mahdollisimman vähällä vaivalla.” Siihen nähden sittemmin päätoimittajaksikin edenneenVirkkusen näkemyksistä heijastuu tietty ylevyys. En tiedä, kokeeko hän ex-päätoimittajana jonkinlaista ikuista vastuullisuutta lausunnoistaan.  Pesänlikaajat on pohjimmiltaan varoitus: On sitten valta sanoa tai jättää sanomatta, niin sillä on seurauksia, joiden kanssa on elettävä.

 

Pesänlikaajat – erään kirjakohun anatomia

Ohjaus ja käsikirjoitus: Arthur Franck.

Kuvaus: Mikko Kelloniemi.

Leikkaus: Markus Leppälä.

Pääosissa: Aarno Laitinen, Ritva Remes, Janne Virkkunen, Anneli Sundberg, Arto Astikainen, Kalle Heiskanen.

Musiikki: Salla Luhtala.

Kesto: 1 h 22 min.

Ikäraja: S.

Elokuvan ensiesitys oli 23.9.2021 Rakkautta ja anarkiaa -festivaalilla.

Elokuva on nähtävillä Yle Areenassa.