Ilman näin loistokkaita pääosanäyttelijöitä The Dig– elokuvaa ei katsoisi. Juttu on perinteisistä perinteisintä brittidraamaa, hyvää sellaista. Satojen elokuvien ja -tv-sarjojen kuvaama englantilainen maaseutu muodostaa elokuvan tarinalle parhaan mahdollisen ympäristön. Ruoholakeuksien ja mutalammikoiden täplittämissä maisemissa järkevissä tweed-kankaisissa asuissaan kaivauksia tekevät ihmiset kuuluvat ympäristöönsä luontevammin kuin cowboyt preerialle. Maa, joka on ollut asuttuna tuhansia vuosia saattaa kätkeä sisäänsä muinaisaarteita. Elokuva virkistää, koska se on laadukasta todellisuuspakoa nykyhetkestä. Vuoden 1939 englantilaisessa Suffolkin kreivikunnan alueella tapahtuva elokuva on tarpeeksi etäällä 2020-luvun Suomesta. Elokuva perustuu sekä toteen että fiktioon. John Prestonin alkuperäisromaani hyödyntää tositapahtumia anglosaksien aikaisen laivan kaivamisesta esiin pikkuvarakkaan maanomistajan ja arkeologian harrastajan, leskirouva Edith Prettyn mailta.
• • •
Rouva Pretty ilmaantuu kuvaan saapastellessaan opastamaan Ralph Fiennesin esittämää itseoppinutta arkeologia, Basil Brownia Prettyn mailla sijaitseville maakummuille, joilla rouva on ounastellut sijaitsevan vanhoja, kenties keskiaikaisia hautoja. Nyt rouva tahtoo, että kummut paljastavat salaisuutensa ja tekee Brownille työtarjouksen, josta tämä aluksi kieltäytyy. Sutton Hoon kaivauslöytö on kaikille osallisilleen monin tavoin silmiä avaava tapahtuma. The Dig-elokuvan ihmisiä pelottaa aidosti tulossa oleva sota, sillä he muistavat edellisen maailmansodan tuhoisuuden. Ihmiset suhteuttavat omat pelkonsa tajutessaan kaivauslöydön myötä aukeavat historialliset ulottuvuudet.
• • •
Pääosien näyttelijät esittävät roolinsa riemastuttavan hyvin. Carey Mulligan arkeologiasta innostuneen rouva Prettyn osassa tuo esiin hahmonsa sisäisen voiman tajutessaan kuolevaisuutensa. Fiennes löytää karhean itsetietoisen ukkonsa hahmoon hienosti sävyjä. Prettyn ja Brownin suhde on täydellisen platoninen, toisiaan ymmärtävien älyjen luokka- ja koulutusrajat ylittävä ystävyys. Elokuvan juoni liikuskelee Brownin ja Prettyn suhteesta kaivuulöydön merkittävyyteen ja sen mukana kuvaan astuu asemansa virallisuudella ja tärkeydellä ylpeilevien arkeologien ja byrokraattien halu ottaa kaivuuprojekti haltuunsa ja syrjäyttää Brown ja Pretty. Varsinainen päärooli on kaivauksella ja ihmiset ovat vain hahmoja siinä ympärillä.
• • •
Elokuvan ihmisille on kyse heidän oman elämänsä merkityksellistymisestä sillä, että arkeologisiin kaivauksiin osallistumalla he ovat tekemässä menneisyyden jatkumoa näkyväksi. Vaikka elokuva voi vaikuttaa liikaakin brittiviihdekliseeltä: viimeistellysti tehdyltä epookilta, jossa siivosti käyttäytyvät ihmiset lausuvat vuorosanoja kaikella ammattitaidollaan kauniissa kulisseissa, niin silti The Digiä on miellyttävää katsella, koska tekijöiden suuren ammattitaidon voi luottaa kantavan draaman loppuun saakka. Jos se on vanhanaikaisuutta niin se on hyvinkin tervetullutta. Australialaisohjaaja Simon Stone on aiemmin tehnyt kiitellyn elokuvan The Daughter, joka on mukaelma Ibsenin Villisorsa -näytelmästä. The Digin käsikirjoittaja on brittikirjailija ja -dramaturgi Moira Buffini, joka on aiemmin tehnyt viimeisimmän Jane Eyre -elokuvan (2011) käsikirjoituksen. Brittikuvaaja Mike Eley saa tavoitettua kuviinsa englantilaisten maalaismaisemien hauraan valon.
The Dig
Ohjaus: Simon Stone.
Käsikirjoitus: Moira Buffini.
Kuvaus: Mike Eley.
Pääosissa: Carey Mulligan, Ralph Fiennes, Lily James, Ken Stott, Monica Dolan.
Kesto: 1 h 52 min.
Ikäraja: 13.
Suoratoisto: Netflix.
