Kerrankin Quentin Tarantino on älynnyt tehdä elokuvan varsinaisella mukavuusalueellaan eli Hollywoodin historiasta. Niillä kerroilla kun hänen elokuvansa ovat sivunneet vakavasti otettavaa historiaa, kuten vaikka toista maailmasotaa ja kolmatta valtakuntaa Kunniattomissa paskiaisissa (2009), Yhdysvaltain etelävaltioiden orjaomistusyhteiskuntaa Django Unchainedissa (2012), Tarantino on hukannut suuntansa ja antautunut halulle tehdä kostofantasioita. Se teki edellämainituista elokuvista venytettyjä ja raskassoutuisia omahyväisyyden spektaakkeleita.
Tällä kertaa hänellä ei ole ketään joita rökittää elokuvansa välityksellä – ellei Charles Mansonin ns. perheen aivopestyjä jäseniä – ja jossain määrin hippejä ja muita pitkätukkia lasketa. Once Upon A Time In Hollywood on elokuva uuden ja vanhan ajan risteämisestä kesällä 1969, aikana jonka Tarantino esittää kahden erilaisen näyttelijähahmon kautta.
• • •
Yhtäällä on fiktiivinen cowboy-sankareita televisiossa esittävä Rick Dalton (Leonardo DiCaprio) ja hänen avustaja-autonkuljettaja- ryyppykaveri-stuntmiehensä, Cliff Booth (Brad Pitt)joka on myös Daltonin ainoa ystävä. Dalton on Hollywoodin vanhaan studiojärjestelmään kotoutunut tähti. Hän on elänyt sillä, että lännenelokuvia ja -sarjoja tehdään, ja niissä on hänelle sankarinrooleja. Nyttemmin hänen uransa on laskussa. Hänelle on tarjolla vain tv-sarjojen vierailevien roistojen rooleja. Hänen urakaarensa edustaa perinteisen mieskäsityksen 1960-luvulla kohtaamaa haastetta. Toisaalla on taas Margot Robbien esittämä tosielämän näyttelijä elokuvaohjaaja Roman Polanskin silloinen vaimo Sharon Tate, joka on juuri pääsemässä töidensä alkuun ja nousu-uralla. Hän saa edustaa Hollywoodin vanhan studiojärjestelmän syrjäyttävää uutta sukupolvea.
• • •
Sekä paljasjalkaisena että toisinaan myös valkoisissa go-go-saappaissaan pitkin Los Angelesia kävellessään hän edustaa myös kukkaisvallan hippikansaa. Vaikka Tate näyttäytyy elokuvassa paljolti valoisana aurinkolapsena, niin hänen murhansa varjostaa elokuvaa kuin tumma horisontti jonka painostavuus vain kasvaa elokuvan kuvaamien muutaman kuukauden mittaan. Tarantino on puhunut elokuvanteon lopettamisesta noin koko uransa ajan. 15 vuotta sitten markkinoidessaan Kill Billiä hän uskotteli toimittajille, ettei jäisi tekemään noloja vanhusten elokuvia. “ Ei minua kiinnosta tehdä geriatrisia avannepussileffoja.” Tarantino julisti haluavansa tehdä “kovamunaisia leffoja.”
• • •
Yhtä lailla hän uskotteli haluavansa ja voivansa pysyä ikuisesti nuorten miesten elokuvien tekijänä, eli ohjaajana, joka teki läpimurtonsa Reservoir Dogsilla (1992) ja Pulp Fictionilla (1994). Viitisen vuotta sitten hän puhui julkisesti eläköitymisestään, kunhan täydet 10 elokuvaa olisi tehty. Uusin elokuva Once Upon A Time In Hollywood on hänen yhdeksäs elokuvansa, jos laskee molemmat Kill Billit (2003 ja 2004) yhdeksi elokuvaksi – kuten Tarantino itse tekee – ja kätevästi sivuuttaa Four Rooms-episodielokuvan (1995) olemassaolon. Uusin elokuva on vahvin peruste Tarantinon eläköitymistä vastaan, koska se on elokuva, jollaista kolmekymppinen Tarantino ei olisi koskaan voinut tehdä. Tarantinon edellinen, aikuisen ohjaajan elokuva, Jackie Brown (1997) kosketteli hitusen samoja asioita kuin Once Upon A Time In Hollywood -elokuvakin. Kun Jackie Brownissa oli kyse keski-iän koittamisesta ja sen jälkeisistä mahdollisuuksista uusiin elämänvalintoihin, niin uusimmassa elokuvassaan Tarantinolla on hieno muutamasta kohtauksesta koostuva pitkä osuus.
• • •
Pitkässä jaksossa seurataan cowboy-leffojen hiipuvan tähden Rick Daltonin päivää kuvauspaikalla, missä hänen pitäisi purkittaa erityisesiintymisensä roistona tv-sarjassa. Daltonia vaivaavat paha krapula ja hänen itse itselleen asettama rimakauhu. Muutaman repliikin tyrittyään Dalton palaa asuntovaunuunsa missä antaa itselleen pahanpäiväisen löylytyksen. Itseään soimattuaan Dalton palaa seuraavan kohtauksen kuvaukseen ja yllättää itsensäkin suorituksellaan. Elokuvan läpäisevä teema on vanhentumisen ja vanhanaikaiseksi käymisen kauhu. Elokuvassa on tietenkin kaikki Tarantinon tyypillisyydet: itsetarkoituksellisen pitkiä dialogeja, vaihtoehtoisella historialla leikittelyä, takaumien sisäisiä takaumia ja Chuck Jonesin piirrosanimaatioiden mielipuolisuutta lähentelevä väkivaltakohtaus. Tarantino on omimmillaan nostalgisoidessaan Hollywoodia fetisistisen hehkuvasti kuvatuilla ravintoloiden neonvalokylteillä. Elokuva tapahtuu juuri sillä hetkellä, kun Hollywood, sekä kaupunki että elokuvateollisuus alkoivat peruuttamattomasti muuttua. Hollywoodissa vallitsi epävarmuus siitä, ketkä näyttelijät ja millaiset elokuvat menestyisivät.
• • •
Vuoden 1969 hittielokuvia olivat Riemukupla-komedia, vanhaan tyyliin tehty musikaali Hello Dolly!Ja sekavuudestaan huolimatta menestynyt lännenmusikaalikomedia Kultarynnäkön iloiset päivätsekä teatterimies Gene Saksin ohjaama sekoilukomedia Kaktuksen kukka. Vuoden elokuvista mieleenjäävimpiin kuuluu John Schlesingerin Keskiyön cowboy. Tämäkin lista todistaa ajan jakomielisyydestä. Koska kukaan ei todellakaan tiennyt mikä menestyisi, niin varmuuden vuoksi kokeiltiin hädissään ihan kaikkea. Niin tarkka kuin Tarantinon elokuva onkin kaikessa epookin ja ajan hengen huomioinnissaan, niin yhden kesän 1969 merkittävimmistä tapahtumista se sivuuttaa tyystin, nimittäin Apollo 11- avaruusaluksen käynnin kuussa. Kuumatka on epäilemättä liian lähellä sitä arkielämää, mikä ei Tarantinoa kiinnosta.
• • •
Tarantinon alaa ovat tarinat, myytit ja legendat, ne ryyppyputken pituiset itseään ja toisiaan kommentoivat jorinat joita hänen sepittämänsä hahmot kertoilevat toisilleen eriasteisissa päihtymyksen tiloissa. Osa Once Upon A Time In Hollywoodin nostalgiasta liittyy tiiviisti kaverusten Rick Daltonin ja Cliff Boothin naapurissa asuvaan pariskuntaan; elokuvaohjaaja Roman Polanskiin ja hänen vaimoonsa Sharon Tateen. Tarantino on pannut heidät elokuvassaan asumaan Daltonin naapuriin, missä he olemassaolollaan jatkuvasti muistuttavat Daltonia uusien ihmisten saapumisesta alalle. Polanski ja Tate nähdään alinomaa saapumassa tai poistumassa Cielo Driven asunnostaan elegantilla avoautolla. Taten kohtalolla Tarantino leikkii teostaan suvereenisti hallitsevan luojajumalan tavoin sepittämällä hänelle sellaisen elämän kuin huvittaa. Hellyttävintä on kenties nähdä Taten poikkeavan kirjakauppaan ostamaan miehelleen Thomas Hardyn romaani Tess, mistä Polanski kymmenen vuotta myöhemmin tekikin vaimovainajalleen omistetun elokuvan.
Once Upon A Time In Hollywood.
Ohjaus: Quentin Tarantino.
Kuvaus: Robert Richardson.
Pääosissa: Leonardo DiCaprio, Brad Pitt, Margot Robbie, Margaret Qualley, Dakota Fanning, Al Pacino.
Ikäraja: 16.
Kesto: 2 h 42 min.
Ensi-ilta: 16.8. 2019.
