Kun elokuvaohjaaja Ridley Scott teki vuonna 1982 ensi-iltansa saaneen elokuvan Blade runner hän tuskin osasi arvata sitä laajaa kulttisuosiota, jonka elokuva osakseen sai. Vuoden 2019 Los Angelesissa tapahtuva elokuva, jonka päähenkilö, Harrison Fordin esittämä Rick Deckard -niminen blade runneriksi kutsuttu palkkionmetsästäjä jäljittää tappaakseen ryhmän humanoidimaisia replikantteja, keinoihmisiä. Omana aikanaan nuivasti ymmärretty elokuva oli tullut väärään aikaan, liian aikaisin. Vuonna 1982 Blade runnerin kuvaama vuoden 2019 maailma ei ollut niin ilmeistä nykyhetkeä, mitä se on nyt vuonna 2017, tai oli oikeastaan jo jokunen vuosi sitten.
• • •
Blade runnerissa Los Angeles eli Amerikka, toisin sanoen länsimaat ovat suurimmilta osiltaan rappeutuneet maapallon yövartijoiksi. Heidän funktionsa on olla ihmiskunnan geenivarantona ihmisten asuttamalla kaatopaikalla, josta saasteet ovat tuhonneet eläin- ja kasvikunnan. Ihmiskunta elää teollisesti tuotettujen ihmismuotoisten orjien, replikanttien avulla valloitettujen vieraiden planeettojen (Off-world) luonnonvaroista saaduilla voitoilla. Nykymaailmasta muistuttavia piirteitä ovat teknologian ja globalisaation räjähdysmäinen kehitys ja niiden mukanaan tuoma Aasian nousu ja kaikkien muiden kulttuurien ja kielten tulo arkikäyttöön. Elokuvassa kuultava katukieli on sekoitus englantia, saksaa, espanjaa ja unkaria. Näköpuhelimet ovat Blade runnerissa arkipäivää, ja meidän ollut mahdollista tehdä kännyköillä ja kannettavilla tietokoneilla videopuheluita jo 2000-luvun alkupuolelta.
• • •
Elokuva ja etenkin sen juonessa hyödynnetty Philip K. Dickin pienoisromaani Palkkionmetsästäjä (Jalava, 1989) esittävät tulevaisuuden maapallon paikkana, jossa ihmiskunnan elinoloja rajaavat saasteet, maapallon ja ilmakehän hidas tuhoutuminen. Ihmismuotoisten orjien, replikanttien käyttö työväen- ja alemman luokan töissä; kaivos- ja puhtaanapitotyöläisinä, sotilaina ja seksityössä. Kaikki yleisiä nykyisissä (vuoden 2017) länsimaissa maahanmuuttajien töinä. Vuoden 1982 elokuva esittää replikantit koneina, robotteina, joiden sisällä on sähköjohtoja ja koneöljyä. Heidän robottiutensa merkitys on siinä, että pohjimmiltaan he ovat kaltaisiamme ihmisiä joista on tehty orjia., vaikka heidät on etäännytetty robottiudellaan ihmisyydestä. Kuten useissa robotteja hahmoinaan käyttävissä elokuvissa, niin Blade runnerissakin robotti-replikanttien hahmot toivat mukanaan kauhun ihmisen yksilöllisyyden katoamisesta; Jos on mahdollista valmistaa teollisesti täysin ihmisen näköinen ja ihmistä älyllisesti ja fyysisesti korkeatasoisempi olento, niin voidaanko hänet itsensäkin monistaa, ja mihin replikanttien tuotanto jättää tuota yli-ihmismäistä olentoa heikommat hahmot.
• • •
Replikantit asettuvat osaksi tieteiselokuvien ja -kirjallisuuden pitkää ihmismuotoisten humanoidien jatkumoa. Elokuvan replikantit ovat jumalallisen yli-ihmismäisiä; kauniita, komeita ja täydellisen moraalittomia – heissä tulee todeksi nietzscheläinen idea säälin turhuudesta, mutta vain viittauksellisesti kuten elokuvan nähneet tietävät. Heidän vastakohtanaan ihmiset ovat hengeltään ja ruumiltaan väsähtäneitä, kaksinaamaisia ankeita kyynikkoja. Maapallosta on tullut replikantteja valmistavan ja markkinoivan Tyrell Corporationin kaltaisten suuyritysten komennossa globaali orjayhteiskunta. Dystopiana ensimmäinen Blade runner -elokuva kiehtoi siinä missä kaikki taiten sepitetyt kuvitelmat, koska sillä tuntui olevan takanaan vastaansanomattoman näkemyksen voimaa. Voimaa, joka saa katsomaan parhaita tulevaisuuskuvitelmia, kuten Fritz Langin Metropolisia (1927) aina uudelleen. Scottin elokuva peilasi pelkoja joita emme vielä vuonna 1982 osanneet täysin hahmottaa, siitä johtui elokuvan useimmiten jälkikäteen havaittu profeetallisuus.
- • •
Suuri osa elokuvan viehätystä on väsymättömyys, jolla Scott osallistui itse elokuvansa ympärille muotoutuneeseen myytinrakennukseen. Blade runner sai Pohjois-Amerikan ensi-iltansa kesällä 1982, jolloin yleisön huomion vei eräs toinen sci fi-aiheinen elokuva. Steven Spielbergin ohjaama suurisilmäisen söpö pehmolelusatu E. T. vei voiton katsojista jättäen Blade runnerin tummailmeisen, sateessa ja saasteissa kylpevän tulevaisuusvision kauas taakseen, varsinkin kun Blade runnerin vakavuudelle ja siihen tuottajien jälkikäteen lisäämän kertojanäänen korniudelle oli naureskeltu. Scott on käyttänyt elämästään hyvän tovin etsiskellen täydellistä, pilaantumatonta Blade runner -elokuvaa, joka ei olisi tuottajien pilaama. Ja samalla julkaisten monia eri versioita elokuvastaan. Leffan aidon version etsinnästä on tullut eräänlainen elokuvallisen Graalin maljan metsästys niin elokuvan faneille kuin sen ohjaajallekin. Ohjaaja Scottin definitiiviseksi kutsuma versio Blade runner : The Final Cut on lähimpänä sitä miten elokuvaa on hedelmällisintä katsoa.
- • •
Vaikka onkin houkuttelevaa puhua Blade runnerista tarkoituksellisen syvällisenä tutkielmana inhmillisestä olemassaolosta, se on aivan liian raskas lasti elokuvalle, joka sai alkunsa niistä ohjaaja Ridley Scottin muisti- ja mielikuvista, joita hänellä oli käynnistään 1970-luvun puolivälin tienoilla Hong kongissa ja tulevaisuuden kuvitteluun erikoistuneen visuaalisen muotoilijan ja konseptualistin Syd Meadin hahmotelmista. Koko elokuvan alku on siis kuvissa, luonnoksissa siitä, miltä tulevaisuuden kaupunki voisi näyttää. Lähtökohta on siis design eikä tarina. Elokuvan varsinaista alkuperää voi jäljittää futuristin luonnoksista sekä niistä Scottin muisti- ja mielikuvista , mitä hänellä oli yhdestä maailman nopeimmin kehittyvästä suurkaupungista. Scott vieraili Hong kongissa ollessaan nelissäkymmenissä ja vasta aloittelemassa pitkien elokuvien ohjaamista. Hän oli elättänyt itsensä vuosikaudet ohjaamalla mainoksia. Siihen aikaan Hong kongissa ei ollut vielä ainoatakaan pilvenpiirtäjää. Scott näki niiden alkavan nousta Hong kongissa kuin taikaiskusta. Kaupunki oli vielä rihkamateollisuuden pesäpaikka, joka vasta aloittamassa muuntautumisensa finanssikeskukseksi, Scott on itse luonnehtinut tapahtunutta valtavaksi kulttuuriseksi törmäykseksi, kun vanha, käsityöläisyydestä ponnistanut kulttuuri alkoi uudenaikaistua. Toinen tärkeä vaikutteiden antaja Scottille on tietenkin 1970-luvun vielä likainen, haiseva, silmille käyvä New York, jonka järjestävä periaate oli ylikuormitus. Hahmotellessaan kuvitelmaa tulevaisuuden kaupungista Scott yhdisti mielikuvansa Hong kongista ja New Yorkista synnyttääkseen vuoden 2019 Los Angelesin.
Nyt, kun Blade runner on saamassa lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna Denis Villeneuven ohjaaman jatko-osan Blade runner 2049, on hyvä hetki kaivaa vanha elokuva esiin ja virkistää muistiaan.
Edit. Stilisoitu Ridley Scottin Hong kong -vierailua koskevaa lausetta. 29.9. klo 9.47.
