Belgialaiset Dardennen veljekset Jean-Pierre ja Luc ovat tehneet kymmenkunta elokuvaa noin 30 vuodessa. Heidän ensimmäisiään on Suomessa nähty harvakseltaan tv-esityksissä. Euroopan arvostetuimpiin nousseet elokuvantekijäveljekset löivät itsensä viimeistään läpi 1999, jolloin heidän 17-vuotiaasta mihin tahansa työhön tarrautuvasta tytöstä kertova elokuvansa Rosetta voitti Cannesin elokuvajuhlien Kultainen palmu -palkinnon. Seuraavan kerran he voittivat Cannesin Kultaisen palmun 2005 teini-ikäisistä vanhemmista kertovalla Lapsi-elokuvalla. Dardennen veljeksiä on rinnastettu neorealistiseen mestariohjaaja Vittorio de Sicaan, koska belgialaisohjaajat suosivat elokuvissaan kaikenlaista koristelemattomuutta. Toiseksi vertailukohdaksi Dardenneille on esitetty ranskalaiselokuvan suurta askeetikkoa, Robert Bressonia.
• • •
Tiettävästi Dardennet aloittavat elokuviensa tekemisen päähenkilöstä ja hänen elämäntilanteestaan keskustelemalla. Heidän kahdessa viimeisimmässä elokuvassaan päähenkilö on ollut nainen, joka on kierrellyt kotikaupunkiaan ovelta ovelle etsimässä jotain. Kaksi päivää, yksi yö -elokuvassa Marion Cotillardin esittämä irtisanottu tehdastyöläinen taivutteli työtovereitaan luopumaan bonuksista, jotta hän saisi pitää työpaikkansa. Uusimmassa Tuntematon tyttö -elokuvassa nuori lääkäri Jenny (Adèle Haenel) taivuttelee ihmisiä luopumaan välinpitämättömyydestään, koska Jenny tahtoo tietää vastaanottonsa lähettyvillä kuolleen maahanmuuttajatytön liikkumisista kaupungissa. Hiukan tv-sarjamaista poliisitutkintaa juoneltaan etäisesti muistuttava elokuva on kuitenkin pintaansa syvempi.
• • •
Päähenkilöä motivoi syyllisyydentunto, koska hän oli pitkän päivän ylitöiden päätteeksi jättänyt päästämättä sisään vastaanotolleen pyrkineen maahanmuuttajatytön. Tytön löydyttyä kuolleena ilman henkilöllisyyspapereita syyllisyydentuntoinen lääkäri ottaa asiakseen löytää vainajalle nimen jäljittämällä tytön mahdollisia liikkeitä ja tuttavuuksia.
Dardennet ovat usein kuvanneet elokuviaan belgialaisessa kotikaupungissaan Seraingissa, keskellä Benelux-maiden pahinta työttömyysvyöhykettä, se näkyy myös Tuntematon tyttö -elokuvassa kuvan reunoilla vilahtavien ihmisten hiljaisena epätoivona.
• • •
Lääkärin jututtamista ihmisistä aniharva tahtoo olla missään tekemisissä kuolleen maahanmuuttajatytön tapauksen kanssa. Olisi liian helppoa pitää elokuvaa suurena ihmisarvon ylistyksenä, sillä meidän halutaan ajattelevan juuri niin että tämä snobistinen valkoinen lääkäri hyvyydessään löytää kuolleelle ihmisarvon ”antamalla” hänelle hänen nimensä. Ajatus on pohjimmiltaan rasistinen, koska kuolleella on luovuttamaton ihmisarvonsa siitä riippumatta selvittääkö omantunnonarka hyväosainen hänen nimensä vai ei. Jennyn etsiessä kuolleelle tytölle nimeä, identiteettiä ja silminnäkijöitä kyse on eniten Jennystä itsestään, ei kuolleesta tuntemattomasta. Se kun hyvä ihminen toimii hyvin ja oikein, ei ole sinänsä kiinnostavaa, vaan vasta se kun ns. hyviksen pintaan ilmaantuu halkeamia, se kiinnostaa. Jenny ottaa itsensä, ammattietiikkansa ja ihmiskäsityksensä juuri niin kuolemanvakavasti kuin äskettäin viran saanut nuori ihminen voi ottaa. Elokuvan nimessä mainittu tuntematon tyttö osoittautuukin ensi katsomaa luultua mutkikkaammaksi tapaukseksi. Hän onkin ihan joku muu kuin luulisimme. Dardennen veljesten elokuvien joukossa Tuntematon tyttö on sinänsä laadukas, mutta siitä puuttuu puhtia. Se ei naulitse katsomaan samalla vastaansanomattomalla voimalla kuin heidän parhaat työnsä.
Tuntematon tyttö
Ohjaus ja käsikirjoitus: Jean-Pierre ja Luc Dardenne
Pääosissa: Adèle Haenel, Jérémie Renier, Olivier Bonnaud, Louka Minnella
Kesto: 1 h 46 min.
