Trilleri, kostodraama ja satiiri Los Angelesin taide- ja galleristipiirien onttoudesta, tätä kaikkea voi Yön eläimet -elokuvan sanoa olevan, vaikka sitä taidepiirien onttoutta elokuvassa on vain alkupuolen mausteeksi. Oman galleriansa erään näyttelyn avajaisten yhteydessä galleristi Susan Morrow valittelee koko maailman ja kulttuurin vajoamista yhdentekeväksi roskaksi. Hänen hupakkotuttavansa opastavat häntä nautiskelemaan kulttuurin onttoudesta ”koska se on niin paljon miellyttävämpää kuin tosielämä.”
Kysessä on kaksijakoinen elokuva; Keskeiset ihmiset, tapahtumapaikat, asenneilmastot ja elämäntavat ovat mahdollisimman kaukana toisistaan; On Los Angelesin steriili, modernistinen, rahan, vallan ja syyllisyydentunnon täyttämä taidegalleristi Susan Morrown (Amy Adams) elämä. Ja on myös toinen näyttämö; kuumannahkea, öinen maantie jossain läntisen Texasin autiudessa, minne Susanin ex-puoliso, itseäänkin epäilevä esikoiskirjailija Edward (Jake Gyllenhaal) on sijoittanut esikoisromaaninsa tapahtumat, Edward on omistanut romaaninsa ex-vaimolleen Susanille ja lähettänyt hänelle myös romaanin käsikirjoituksen, jonka lukeminen pahentaa Susanin unettomuutta, sillä se nostaa esiin Susanin muistot elämästään Edwardin kanssa, saa hänet kyseenalaistamaan omat elämänvalintansa, kuten Edwardin jättämisen.
• • •
Romaani, nimeltään Yön eläimet kertoo kirjoittajansa kaltaisesta herkästä miehestä, Tonysta joka perheineen päätyy kohtalokkaaseen tilanteeseen.
Elokuvaan eksyneet kuin Syvä joki -elokuvan vähämielisiä banjon näpelöitsijöitä muistuttavat aggressiiviset nuorisopunaniskat ottavat Tonyn ja hänen perheensä kiusattavikseen, eikä pelkkä pelottelu riitä. Ns. elokuva elokuvan sisällä, joka kertoo Tonysta (Jake Gyllenhaal) ja Laurasta (punahiuksisuudessaan etäisesti Amy Adamsin näköinen Isla Fisher) kuvittaa Tony/Edwardin kompleksista suhdetta kilpailuhenkisyyteen, miehisyyteen, seksuaalisuuteen, väkivallan käyttöön ja miehiseksi ymmärrettyyn aggressiivisuuteen, jotka kaikki elokuva niputtaa menestymisen edellytyksiksi. Myös Edwardin ja Susanin tarina kerrotaan elokuvassa, etupäässä katkelmallisina muistoina ja takaumina Elokuva siis kannustaa katsojiaan pitämään tätä Edwardin romaanikäsikirjoitusta kuvauksena Edwardin ja Susanin suhteesta.
Amerikkalainen elokuva ei ole koskaan oikein kotonaan muualla kuin maailmassa, joka on pelkistettävissä fyysiseksi toiminnaksi. Koska Hollywood-elokuvan ilmaisurekisteristä puuttuu henkisyys, niin sen täytyy keksiä kiertoteitä ilmaisemaan asioita jotka tapahtuvat muualla kuin konkreettisessa, fyysisessä maailmassa.
On mahdollista, että käsikirjoitusta lukeva Susan kokee fiktion häntä itseään koskevaksi. Katsojalle jää pohdittavaksi kokeeko Susan kaiken romaanihenkilö Lauraan kohdistuvan väkivallan kirjailija-Edwardin kostoksi itselleen, koska hän oli aikanaan jättänyt Edwardin niin rumasti.
Susan ja Edward eivät ole tavanneet noin 20 vuoteen. Mutta romaanin lukeminen nostaa Susanille muistot Edwardista pintaan niin vahvasti, että Edwardin läsnäolo tuntuu miltei todelliselta. Yön eläimet, niin elokuva kuin sen sisällä kulkeva romaanin tarina tapahtuu ihmistensä tunteina, ajatuksina ja mielteinä.
Susanin äiti, Laura Linneyn herkullisen parodisesti esittämä cocktaileja imuroiva seurapiirimamma oli aikanaan marissut tyttärelleen Edwardissa havaitsemastaan kunnianhimon puutteesta.
Michael Shannonin esittämä texasilaispoliisi maleksii kuvaan kuin tuulen tuomana mainiten että hän on se, joka täälläpäin tutkii asiat. Shannon tekee sivuosansa riemastuttavan kuivasti autellessaan Tonya löytämään vaimonsa ja tyttärensä sieppaajia. Yön eläimet -elokuvan herättämistä kysymyksistä painavimmat liittyvät taiteen luomiseen, kanavoiko taiteilija omat tunteensa teoksiin niin suoraviivaisesti, miltä se elokuvassa näyttää, vai onko se kaikki vain lukijan, taiteen vastaanottajan silmissä?
Yön eläimet
Ohjaus ja käsikirjoitus: Tom Ford
Alkuperäisromaani: Austin Wrightin kirjoittama Tony & Susan, Avain 2011.
Pääosissa: Amy Adams, Jake Gyllenhaal ja Michael Shannon
Kesto: 1 h 57 min.
