Joulukuussa 2021 Yle näytti erään suosikkisarjansa tiettävästi viimeisen osan. Komisario Montalbano-sarjan ensimmäinen osa, Andrea Camillerin  Eväsvoro-romaaniin perustuva jakso nähtiin   Suomessa ensimmäisen kerran marraskuussa 2001. Siitä lähtien sisilialaiskomisarion seikkailuja nähtiin säännöllisen epäsäännöllisesti, sitä mukaa kun uusia jaksoja valmistui.

• • •

Eväsvoron myötä alkoi yksi sarjan emotionaalisimmista juonilangoista, kun mukaan tuli sivuhenkilöksi tunisialaissyntyisen äidin Kheriman poika François, jonka komisario Salvo Montalbano ja hänen pitkäaikainen naisystävänsä Livia Burlando kokivat jollain tasolla adoptoineensa, vaikkakin poika oikeammin päätyi Montalbanon työtoverin Mimin sisaren perheeseen. Montalbano naisystävineen koki pojasta eräänlaista vastuuta, joten François’n päädyttyä aikanaan surmatuksi tunisialaisten sisäisissä levottomuuksissa eritoten Livia suhtautui asiaan kuin oma biologinen lapsi ja samalla myös hänen ja Salvon suhde ja sen elinmahdollisuudetkin olisivat kuolleet. François’n ja hänen kohtalonsa mukana sarjaan saatiin viittaukset Arabikevään ja muslimifundamentalismin vaikutuksiin, sillä François oli kasvaessaan tullut, ellei vihamieliseksi, niin selvästikin varautuneemmaksi länsimaisuutta kohtaan.

• • •

 Montalbanon viehätys perustuu epätieteellisen laskentatapani perusteella noin viiteen-kuuteen seikkaan. Ensinnäkin ovat tietenkin sisilialaissyntyisen kirjailijan Andrea Camillerin alkuperäisromaanit.  Niissä on liki kaikki, mitä menestyssarja Montalbanoon tarvittiin; Ymmärrys Sisilian ja sen ihmisten kulttuurista, missä kaikkea ei suinkaan sanota suoraan päin naamaa, paitsi ellei ole ehdoton pakko.

• • •

Montalbano-sarjassa se näkyy useammin kuin kerran päähenkilön oveluutena. Kyllästyessään kuvitteellisen Vigatan kaupungin poliittisten johtajien, liikemiesten haluttomuuteen toimia järkevästi Montalbano käyttää oveluutta, eikä juurikaan  rähjää tai komentele ketään, vaan hän vain kertoo miltä ei-toivottu käytös näyttää ulospäin, ja miten muut ihmiset ja vallankäyttäjät saattavat sen ymmärtää. Tv-sarjaan Montalbanon avuksi on kirjoitettu paikallisen Rete Libera -tv-aseman toimittaja Niccólo Zito (Roberto Nobile), joka häkellyttävällä auliudella toteuttaa komisarioystävänsä toiveiden mukaista tiedotuspolitiikkaa.

• • •

  Sarjan alkuaikoina pääohjaajana toiminut Alberto Sironi tiettävästi haravoi Sisilian pikkukaupunkien teattereita ja harrastajaryhmiä löytääkseen sarjan sivuosiin mahdollisimman aitoja esiintyjiä. Sarjassa näkyy voimakkaasti Sisilian kulttuurin ja historian arvostus. Samaten sisilialaisten ihmisten persoonallisuus ja omalaatuisuus.  Iso osa sitä arvostusta on paikallisen ruoan estoton ylistäminen. Montalbanon esittäjän Luca Zingarettin näyttelijäntaidoista kertoo se vilpitön into, jolla hän esittää kotiapulaisensa Adelinan keitosten kimppuun käyvää nautiskelijaa. Ruoan kimppuun käymisen hetket kertovat ehkä eniten italialaisesta ja eritoten katolisesta kulttuurista, koska Montalbanolla on tapana torua itseään ironisesti siitä, että hän nauttii ruoasta.

• • •

Tällä itsensä soimaamisen hetkellä taivaita kohti kajahtaa näennäisen hurskas pahoittelu, jossa Montalbano pahoittelee heittäytymistään nautinnon syntiin. Tämän lajin hurskautta Montalbano harjoittaa sekä kotona että yleisimmässä lounaspaikassaan vigatalaisessa rantaravintolassa. Ravintolaa pitävän Enzon kannettua komisarion eteen mereneläviä. Ironiaa Montalbano-sarjassa on harjoitettu paljonkin eikä pelkästään sarjan eurooppalaiskatsojien iloksi. Useimmiten ironisia letkautuksia kohdistuu Italian poliittiseen elämään ja kaikkien vallankäyttäjien, niin valtakunnallisten kuin paikallistenkin häpeämättömään omanvoitonpyyntiin ja kaksinaismoraaliin. Viimeistään Berlusconin valtakauden jälkeen kaikista italialaisista tuli armottomia itseironikkoja.

• • •

Kaksituntisen Viimeinen näytös -jakson aluksi ikuisen casanovan elämää elävä komisario Domenico ’Mimi’ Augello (Cesare Bocci) herättää esimiehensä Montalbanon puhelinsoitolla keskellä aamuyötä kertoakseen että poistuessaan erään salarakkaansa luota törmäsi naapurihuoneistossa ruumiiseen ja pelkää nyt joutuvansa vielä murhasyytteeseen. Mimi vonkuu Montalbanoa apuun järjestämään hänet irti koko sotkusta. Sitä tutkimaan Montalbano saa luotettavimpiin kuuluvan alaisensa, sarjan 20-vuotisen historian ajan hämmästyttävän nuorena pysyneen Giuseppe Fazion  (Peppino Mazzotta). Selville käy, että murhatulla miehellä, Carmelo Catalanottilla on ollut kaksi puuhaa: tuottoisin on ollut työ ammattimaisena koronkiskurina ja kutsumustyön luonteisena harrastuksena hänellä on ollut Trinacriate-nimisen  enemmän inokkaiden kuin lahjakkaiden harrastajien teatteriryhmän johtaminen ja ohjaaminen.

• • •

Catalanottin käsitys ”metodinäyttelemisestä” on ollut omalaatuinen, eikä kaukana hyväksikäytöstä. Tapauksen tutkinnan myötä sarjaan ilmaantuu uusi henkilö, Greta Scaranon esittämä rikosteknisen tutkintaryhmän päällikkö Antonia Nicoletti.  Uuden tuttavuuden kääntyminen intohimoisemmaksi uhkaa Montalbanon monivuotista suhdetta ligurialaiseen Livia Burlandoon.Livian roolilla on ollut kolme esittäjää: Lina Perned,  Sonia Bergamasco ja  Katharina Böhm. Paras heistä oli itävaltalaisnäyttelijä Böhm, jonka näytellessä kävivät uskottaviksi sisilialaismiehen ja pohjoisitalialaisnaisen suhteen älylliset, emotionaaliset ja seksuaaliset ulottuvuudet.

• • •

Montalbanon muutamissa jaksoissa esiintynyt ruotsalaisystävä on huvittavasti saanut sukunimensä mykkäelokuvaohjaaja Viktor Sjöströmin mukaan. Ystävyys kovavauhtisten italialaisten urheiluautojen ystävään ja niitä itsekin mallikkaasti ajavaan Ingrid Sjöströmiin (Isabell Sollman) toi sarjaan hauskan jännitteen. Sarja leikitteli Ingridin ja Montalbanon seksisuhteen mahdollisuudella, aivan kuten hahmot itsekin tekivät vain todetakseen, että parempi on antaa asioiden olla kuten ovat. Ingrid on komisarion ystävistä luotettavimmasta päästä, jopa luotettavampi kuin monet  Montalbanon työtovereista.

• • •

Eräänlainen vitsi sarjassa on, miten ihmeessä niin moni komisarion työpöydän eteen todistajina tai rikosilmoituksen tekijöinä päätyvistä naisista on komisariota huomattavasti nuorempia ja  aina valmiita pitämään luonnonmukaisia tai paranneltuja sulojaan auliisti esillä lyhyenlännälle, kaljulle ja länkisääriselle virkamiehelle. Ehkäpä Montalbanon charmin salaisuus onkin juuri pidättyvyydessä, siinä että hän tietää ja tuntee rajat. Koska hänen tiedetään olevan sitoutuneessa suhteessa, niin hänen saavuttamattomuutensa tekee hänestä vastustamattoman ainakin joillekin naisille. Montalbano-sarjan viehätys on ollut toistossa, siinä että päähenkilöt pysyvät aina samanlaisina, että Mimi uskoo ikuisesti olevansa vastustamaton casanova, että Fazio joutuu hillitsemään intoaan tarpeettoman perinpohjaisiin elämänkertatietoihin, ja että Catarella, tuo tunteellinen maalaispoika tunaroi aina ovissa. Vain Montalbanolle sallitaan enemmän ulottuvuuksia.

• • •

 Ilman Montalbanoa esittänyttä näyttelijä Luca Zingarettia sarjasta ei olisi tullut mitä se oli. Roomalaissyntyinen Zingaretti joutui opettelemaan sisilialaiselta kuulostavan puhetavan. Hänen parhaat antinsa tv-sarjojen komisarioille ovat ironian- ja huumorintaju, joita ilman tuskin pärjäisi päivääkään järjestäytyneen poliisitoiminnan parissa sillä hullujenhuoneella, mitä sarjojen kuvaama joidenkin vuosien takainen Italia oli. Zingarettin nopea äly näkyy etenkin hänen kohtauksissaan tohtori Pasquanoa esittäneen Marcello Perracchion kanssa, niin monissa niistä on annettujen rajojen sisällä improvisoitu ja annettu kielen rytmin ja vauhdin viedä.

• • •

Vuodesta 1999 lähtien, jolloin Italiassa nähtiin ensimmäinen komisario Montalbano -sarjan jakso, kävi selväksi sarjan synnyttämä Sisilian-matkailun nousu. Montalbano-efektiksi kutsuttu ilmiö on vetänyt matkailijoita Italiasta ja muualta maailmasta vierailemaan sarjan kuvauspaikoilla.  Ainoan ja aidon Vigatan etsintä on viskellyt turisteja eri puolille saarta, koska tv-sarjan Vigata on hybridi monista eri sisilialaiskylistä ja -kaupungeista, eniten tosin Ragusasta ja sen lähistön paikoista. Hetkellä, jona tieto Montalbano-sarjan päättymisestä tuli julki, monien paikkakuntien matkailuviranomaiset huolestuivat perin juurin. Varsinkin Ragusan provinssissa, missä sijaitsevat niin monet Montalbano-sarjan kuvauspaikoista. Ragusan lisäksi sarjan kuvauksissa on käytetty muun muassa  Agrigentoa, Taorminaa ja Siracusaa.

• • •

Kirjailija Camilleri olisi tietävästi halunnut nähdä Montalbano-sarjaa kuvattavan omilla synnyinseuduillaan Porto Empedoclessa, koska Camillerin perinpohjaisesti tunteman seudun ihmiset, paikat, tavat ja uskomukset vaikuttivat hänen kirjoittamaansa. Mutta pääohjaaja Alberto Sironi piti Ragusan seutua parempana muun muassa maisemien näyttävyyden takia. Sironi arvosti myös karuutta, kivisiä rantoja, kiviaitoja ja kuivan känkkäröitä puita. Vigatan poliisiaseman ulkokuvat ovat peräisin Sciclin kaupungista ja sisäkuvat roomalaiselta studiolta.

• • •

 Mieleenjäävimmissä tapauksissa on mukana jotain Pirandellon näytelmistä muistuttavaa oikullisuutta ja jopa mystisyyttä, mikä tuskin on sattumaa, koska Camilleri oli tietoinen sisilialaissyntyisen kirjailijakollegansa tavasta ottaa teosten aiheet Sisilian yhteiskunnallisista olosuhteista, kuten köyhyydestä ja sen aiheuttamista jännitteistä. Viime vuodet ovat olleet sarjan katsojille monien jäähyväisten jättämistä, sillä monet tv-sarjan kantavista tekijöistä kuolivat kahden vuoden aikana, kun Camilleri kuoli 2019, ohjaaja Sironi kuukausi sen jälkeen. Näyttelijä Marcello Perracchio, kermavaahdolla ja ricottalla täytettyjen leivonnaisten rakastajan, temperamenttisen patologin tohtori Pasquanon esittäjä kuoli 2017.

 

 Komisario Montalbano: Viimeinen näytös on nähtävissä Yle Areenassa.

 

https://areena.yle.fi/1-50847584