Nyt on metaelokuvaa, elokuvaa elokuvan sisällä niin kierteisesti, että vertauskuvallisesti sanottuna käärme saa miltei syötyä oman häntänsä. Kyse on elokuvasta, joka kertoo sen elokuvan tekemisestä, jota katsomme. Tätä sisäkkäisyyden rakennetta voi verrata venäläisiin maatuskanukkeihin. Fucking With Nobody seuraa kahta elokuvantekijää, ohjaaja-käsikirjoittaja Hannaleena Haurun itsensä esittämää ”Hannaa” ja toisena käsikirjoittajana ja myös näyttelijänä toimineen Lasse Poserin esittämää ”Lassea.” He tekevät elokuvaa pariskunnasta luovimassa some-ajan ihmissuhteessa. Elokuvaidean synty on Hannan ja hänen ystäviensä ”yhteiskunnallisessa anarkistisessa taideprojektissa”, jossa he ottavat kuvia Hannasta ja hänen Ekku-nimisestä näyttelijäystävästään ( Samuel Kujala), lataavat ne Instagramiin esittääkseen ne  todisteina romanssista. Instaan viedyn feikkiromanssin avulla on tarkoitus näyttää ”yhteiskunnallisia valtarakenteita” ja mikä voima kuvilla on ihmisiin.

• • •

Elokuvassa on paljon muodikasta puhetta polyamoriasta ja heteronormatiivisuuden ahdistavuudesta, siinä elokuvan ihmiset ovat tismalleen kuten vanhempiensa sukupolvi, joka pelkäsi porvarillisuutta kuin kuolemaa. Jos elokuvan ihmiset jotain pelkäävät, niin tulemista nähdyiksi tavallisina ihmisinä. Heillä on ikuisten taidekoululaisten kompleksit ja erikoisuuden tavoittelemisen pakko. Hauskimmillaan elokuva on alkaessaan satirisoida taideradikaaleja itseään. Vallankumouksellisten etujoukkoon syntyy repeämiä, kun kaikkien intressit eivät saakaan yhtä paljon tilaa. Syntyy klassinen kuvio, missä liikkeen kärjeksi itsensä mieltäneet tuntevat tulleensa syrjäytetyiksi. Niinpä porukan kiihkeimmin militantti feministi raivoaa: ”Mitä muuta tässä esitellään kuin teidän hetero- binääristä romanssipaskaa.”

• • •

Ohjaaja-käsikirjoittaja Hannaleena Haurun edellinen elokuva, hänen ensimmäinen pitkä elokuvansa Lauri Mäntyvaaran tuuheet ripset (2017) oli elokuva kahdesta ystävyksestä, Sadusta ja Heidistä, joilla on kapinaliike pinnallisuutta vastaan. Heidi kuitenkin ihastuu syvästi komeaan jääkiekkoilijaan, mikä uhkaa ystävysten vastarintaliikettä ja ystävyyttäkin. Juonikuviotasolla uusi elokuva noudattelee tietyssä määrin edeltäjänsä tapahtumakulkuja. Haurun esikoiselokuvan ongelma oli alleviivaavuus huumorissa, kerronnassa ja tyypittelyssä. Samoin uudesta elokuvasta puuttuu rentous, siitä huokuu halu ja yritys tehdä asiaansa hampaat irvessä. Vika onkin siinä, ettei taiteen tarvitse tehdä asiaa vaan vain taidetta. Hollywood-tuottaja Samuel Goldwyn tiivisti asian parhaiten ikäkulussa anekdootissa, jonka mukaan hän ei tee elokuvia niiden sanoman tähden, koska jos hän tahtoo ihmisten saavan jonkin sanoman, niin hän käyttää siihen sähkösanomayhtiötä.

• • •

 Fucking With Nobodyn roolihenkilöt päästelevät suustaan kysymyksiä, joissa ihmettelevät omaa metafiktiivisyyttään tyyliin Ollaanko me fiktiota vai tuotetaanko me tämä todellisuus? Kotimaisen elokuvan uudeksi Dogma-manifestiksi elokuva on kaikin tavoin liian hajanainen. Tällaista syntyy, kun pyörää ensi kertaa keksivät ovat vakuuttuneita omasta nerokkuudestaan. Sukupolvielokuvakin tämä on: elokuva käyttää näyttelijöinään Hannaleena Haurua (s. 1983) ja näyttelijä-kirjailija Johannes Ekholmia (s. 1984) sekä näyttelijä-artisti Pietu Wikströmiä (s. 1994) Leffaan on kasattu sellainen määrä juuri nyt suomalaiseen elokuvaan tuloaan tekeviä nuoria ammattilaisia, että se käy todistuskappaleesta siitä ketkä ovat vuoden 2021 tulokkaita. Haurun elokuvassa kuvatuille ihmisille käy ns. vanhanaikaisesti, sillä tehdessään ironista pilaa romanttisesta rakkaudesta Hanna ja hänen kaverinsa huomaavat, etteivät olekaan tunteista vapaita. Elokuva ja sen tekijät yliälyllistävät tunteita aivan kuin ne eivät koskisi heitä itseään.

• • •

  Instgramiin viety valokuvilla tehty feikkiromanssi on oikeastaan isoon mittakaavaan viety Kulešovin koe.  Venäläisen elokuvateoreetikko Lev  Kulešovin oivallus koski  leikkaamisen tehokkuutta, sillä leikkaamalla kaksi kuvaa peräkkäin saadaan tehokkaampi vaikutus kuin yhdellä yksittäisellä kuvalla. Neuvostoliittolainen elokuvaohjaaja Vsevolod Pudovkin on kertonut Kulešovin efektin klassisesta toteuttamisesta niin, että Kulešov olisi yhdistänyt saman lähikuvan näyttelijä Ivan Mozžuhinin kasvoista kolmeen eri kuvaan; kuvaan keittolautasesta, leikkivästä pikkutytöstä ja ruumisarkusta. Yhteen leikattujen kuvien yleisö antoi kuvien yhdistelmille eri merkityksen.  Yhdessä keittolautasen kanssa Mozžuhinin kasvoilla nähtiin nälkäisen miehen katse, leikkivän pikkutytön kanssa sama lähikuva näyttelijästä kuvastikin iloa ja ruumisarkun kanssa surua. Haurun elokuva on paikoin hauska, harvoin älykäs ja usein pöhkö.

 

Fucking With Nobody

Ohjaus : Hannaleena Hauru.

Käsikirjoitus: Hannaleena Hauru ja Lasse Poser.

Leikkaus: Hannaleena Hauru

Pääosissa: Hannaleena Hauru, Lasse Poser, Samuel Kujala, Pietu Wikström, Sara Melleri, Hanna-Kaisa Tiainen, Anna Kuusamo, Jussi Lankoski ja Tanja Heinänen.

Ikäraja: 16.

Kesto: 1 h 43 min.

Ensi-ilta: 11.6.2021.