Zombilla tarkoitetaan afrikkalais-karibialaiseen voodoouskontoon yhdistettyä olentoa, henkiin herätettyä elävää kuollutta. Zombeista on populaarikulttuurissa tullut aluksi kirjallisuuden ja sittemmin elokuvien ja tv-sarjojen kautta suosittuja kauhutarinoiden hahmoja. Hyvin kömpelöillä elävillä kuolleilla on yksi ainoa toimintaperiaate: syödä kaikki elävä mitä eteen tulee – joissain tarinoissa zombit himoitsevat erityisesti vielä elävien ihmisten aivoja. Elokuvien ja tietokonepelien vakiohahmoina zombit hyökkäävät enimmäkseen ryhmässä tai suurina laumoina. Niiden toiminta noudattaa jatkuvasti lisääntymään ja leviämään pyrkivien virusten logiikkaa. Moninkertaistaakseen elinmahdollisuutensa virus pyrkii levittäytymään aggressiivisesti. Zombitarinoissa virusta kantavat ihmiset pyrkivät vuorollaan levittämään virusta vielä terveisiin. Zombeihin liittyvät kauhutarinat ovat pohjimmiltaan kauhua persoonallisuuden ja oman ihmisyyden menetyksestä osaksi mielettömänä raivoavaa elävien kuolleiden kollektiivista laumaa.

• • •

 

It Comes at Night  -elokuva, jota voisi luulla zombeista kertovaksi elokuvaksi osoittautuu joksikin muuksi. Ohjaaja Trey Edward Shultsin toisessa kokopitkässä elokuvassa It Comes at Night ei nähdä ainoatakaan tyhjäkatseista katkokävelevää ihmisten kimppuun hyökkäävää zombia. Elokuva vain antaa ymmärtää päähenkilöidensä, yksinäiseen metsämökkiin sulkeutuneen perheen pyrkimykselle pysyä visusti erossa muusta ihmiskunnasta olevan hyvät ja painavat syyt. Kolmehenkinen isä-Paulin (Joel Edegerton), Sarah-äidin (Carmen Ejogo) ja 17-vuotiaan Travis-pojan (Kelvin Harrison Jr.) muodostama perhe pysyttelee jatkuvan piiritystilan kaltaisessa hälytysvalmiudessa, aina valmiina kiskaisemaan hengityssuojaimet kasvoilleen ja tarttumaan ampuma-aseeseen,  koska liian lähelle tuppautuvat tuntemattomat ihmiset mahdollisesti levittävät hyvin ikävää tarttuvaa tautia, jota sairastaville kehittyy äkäisiä iho-oireita, mustina ja tyhjäkatseisina tuijottavat pupillit sekä mustana tursuavaa limaneritystä. Perhe on jo joutunut saattamaan Travisin Bud-isoisän (David Pendleton) armokuoleman jälkeen polttohaudattavaksi.

• • •

Elokuvan juoni liikkuu kohtaamisten varassa. Perhe tavoittaa kotiinsa tunkeutuvan Willin (Christopher Abbott) joka on omien sanojensa mukaan luullut metsämökkiä hylätyksi ja tullut etsimään ruokaa ja tarvikkeita jonkin matkan päähän jääneelle omalle perheelleen. Pienen kitkan jälkeen kaksi perhettä muuttaa kimppaan ja elää sopuisasti, kunnes paranoia ja epäluottamus valtaavat pienyhteisön. Kauhuelokuvana It Comes at Night ammentaa kahdesta kauhuelokuvien alalajista; ns. Body horrorista, missä jokin eläin, ihminen, sairaus tai muu ulkoinen tekijä muuttaa ihmisruumiin eriasteisesti ällöttävän rappeutumisen kautta lopulta kuolevaksi lihaläjäksi. Mitään sellaista tässä leffassa ei nähdä, vaan elokuva onnistuu pitämään kauhistuttavan kuoleman  mahdollisuutta katsojan takaraivossa hyvinkin tehokkaasti. Toinen kauhuelokuvan laji, joka It Comes at Night -leffassa motivoi katsojan pelonväristyksiä on pelkoon itseensä perustuva psykologinen kauhu. Elokuvan ihmiset elävät mitä ilmeisimin jonkinlaisessa dystopiassa, toivottomassa tulevaisuudessa tai nykyhetkessä. Elokuvan tekijät ovat selvästikin pyrkineet jonkinasteiseen ajattomuuteen.

• • •

Travis-poika on elokuvan näkökulmahenkilö, siispä hänestä tulee meidän katsojien sijaiskokija. Hänen painajaisunistaan tulee osa elokuvan kauhunäkyjä. Teini-ikäisen pojan ylikierroksilla käyvän hormonitoiminnan kuumeistamiin uniin tulevat mukaan seksuaaliset mielikuvat mökkiin muuttaneen Willin  Kim-vaimosta (Riley Keough). Huomionarvoista elokuvassa on sen   askeettinen minimalismi. Mitään turhaa ei kerrota, kuten ei sitäkään mistä tauti on tullut ja miten se tarkalleen tarttuu. Päähenkilöt pitävät hengityssuojaimia ja välttävät kosketusta ihmisin joita epäilevät sairaiksi. Muun maailman tilasta, saati sitten siitä onko mitään yhteiskunnaksi kutsuttavaa enää edes olemassa ei kerrota. Maailmanloppuhenkinen asetelma on monille dystopia-kuvauksille tyypillistä aina Apinoiden planeetasta Judge Dreddiin.

Elokuvan ohjaajaa, Trey Edward Shultsia  tuntuvat suuresti  motivoivan perhekuvaukset, sillä hänen esikoiselokuvansa Krisha (2016) kertoi tiettävästi naisesta, joka palaa kiitospäiväksi sukulaistensa pariin jätettyään perheensä ja sukunsa saadakseen olla rauhassa itsensä kanssa. Pitkän tauon jälkeistä sukulaistapaamista luonnehtivat pinnanalaisten pidäteltyjen tunteiden voima. Kaikki mitä on pidetty vuosia piilossa pyrkii esiin yhden juhlapäivän iltana.

Shultsilla on kahdessa tähänastisessa pitkässä elokuvassaan ilmeisen intensiivinen suhde perheeseen ja kaikkeen mitä perhe edustaa ja millaista vallankäyttöä se voi kätkeä.