Antti Selkokari
Ashgar Farhadin keskinkertaisinkin elokuva on parempi kuin moni niistä kuvadraamoista joita elokuvateattereissa laatuelokuvina myydään.
Parhaat syyt katsoa elokuva Van Gogh – ikuisuuden porteilla ovat Willem Dafoen tavattoman intensiivinen roolisuoritus sekä elokuvan kuvat valosta.
Kolme Oscar-palkintoa saaneen Alfonso Cuarónin Roma tuo katsojalleen suurimman nautinnon elokuvateatterissa, koska suuren kankaan kuvat soivat kauniisti yhteen Roman älyllä ja tunteella tehdyn äänimaiseman kanssa.
Kapernaum – kaaoksen lapset -elokuva jättää hyvällä tavalla epätietoiseen tilaan. Tunteisinkäyvää melodraamaa ja illuusiotonta realismia yhdistelevä elokuva saa kysymään onko lasten hyväksikäyttöä herutella yleisön kyyneliä kuvilla lasten päätymisestä kauppatavaraksi.
Kuka muistaa, millaisella keikauksella Vladimir Putin nousi valtaan vuonna 2000? Vitali Manskin elokuva Putin’s Witnesses on arvokas dokumentti ja muistutus viime aikojen poliittisesta historiasta.
Aki Kaurismäki luo nykyään merkityksellisimmät teoksensa mediassa antamalla sapekkaita lausuntoja yhteiskunnallisista epäkohdista.
Yorgos Lanthimosin barokkiajan Englantiin sijoittuva draama The Favourite on pieni herkku elokuvaksi. Siinä näyttelevät Emma Stone, Rachel Weisz ja Olivia Colman ovat toinen toistaan parempia.
Virkistävän mielleyhtymien ja kuvakerronnan kylvyn tarjoaa Audrius Stonysin elokuva Bridges of Time, jonka on voinut nähdä Docpoint-festivaalilla.
Tuskinpa kukaan odotti, että Michael Moore kykenisi kaatamaan yhdellä elokuvalla Donald Trumpia, mutta juuri sitä hän yrittää uudessa, parhaimmin myyneen elokuvansa jatko-osaksi miellettävässä Fahrenheit 11/9 -elokuvassa.
Vuonna, jona likimain kaikki parhaan elokuvan Oscar-palkintoa tavoittelevat elokuvat pyrkivät jollain tapaa rakentamaan parempaa maailmaa on syytä katsoa mitä Oscarit jakavassa Amerikan elokuva-akatemiassa on oikein tapahtunut.
