Oppenheimerissa elokuvaohjaaja Christopher Nolan kulkee Pablo Picasson ja Jackson Pollockin jäljillä
Bloggari kävi katsomassa Oppenheimerin toisen kerran ja vaikkei kaikkea kerrokaan, niin juttu sisältää taatusti spoilereita.
Bloggari kävi katsomassa Oppenheimerin toisen kerran ja vaikkei kaikkea kerrokaan, niin juttu sisältää taatusti spoilereita.
On elokuvia, jotka eivät muistijälkiä jätä, ja on elokuvia jotka saavat sanomaan: No olipa juttu. Tässä on sellainen.
Taivaallisen kauniilla mustavalkoisilla kuvilla tehty dokumenttielokuva Adieu Suavage voitti Brysselin elokuvajuhlilla kriitikoiden palkinnon.
Suomen maine elokuvamaana kasvaa Tia Kouvon jouludraaman Mummolan myötä.
Tätä juttua kirjoitettaessa ei ole välitetty spoilereista tuon taivaallista, joten..
Toistavatko taiteilijat itseään jo ensiteoksistaan alkaen on kysymys joka alkoi askarruttaa.
Vaikka Isabelle Huppert -elokuva Elle ehti jo poistua Areenasta, on se katsottavissa muuallakin.
Uusin muskettisoturielokuva sai kaivelemaan varhaisia muistoja aiheen liepeiltä, jopa lapsuudesta asti.
Kas tässä on klassikkoelokuva, josta tuli saippuaoopperoiden prototyyppi. Siinä on silti enemmän ja syvempää sisältöä kuin normisaippuoissa.
Ranskalaisesta kirjallisuudesta vauhtia ottava aikuisdraama ei hurmaa tätä elokuvakriitikkoa, vaikka Binoche hyvä onkin.
Vortex on on tyly elokuva kuin kuolintodistus ja siksi oivallinen memento mori.
Muutamia muistiinmerkintöjä Tampereen elokuvajuhlille kevättalvella tehdystä parin päivän pikavisiitistä.
Epäluulolla ja viattomuuden menetyksellä silattu trillerintapainen Salaliitto Kairossa käy hyvästä ja viihdyttävästäkin katsottavasta.
On elokuvia, jotka vaativat kriitikolta vähäsanaisuutta. Hiljainen tyttö on sellainen elokuva.
Kun suoratoistoyhtiö Netflix on tuonut ohjelmistoonsa Denis Villeneuven elokuvan Blade runner 2049, se on tullut laajemman yleisön saataville kuin viiden vuoden takaisen elokuvateatteriensi-iltansa aikoihin.
Olinkin jo unohtanut miten hyvä ja monimielinen elokuva Rankka päivä on.
Tár -elokuvan päähenkilö elää klassisen musiikin harjoittamisesta, jolle on omistautunut maanisella kiihkolla.
The Fabelmans on eräänlaista elokuvallista autofiktiota. Siinä Steven Spielberg kertoo nuoruudestaan, perheestään ja kasvusta elokuvantekijäksi erinomaisen viihdyttävästi.
Nyt, kun Julian Schnabelin elokuva Van Goghista on vielä tovin nähtävissä voi katseen suunnata Yle Areenaan.
Hyvän, vaikuttavan elokuvan merkki on, että se saa puhumaan fiktiivisistä ihmisistä kuin he olisivat olemassa. The Banshees of Inisherin on sellainen elokuva.
Sisu on ehdottomasti nähtävä elokuvateatterissa, jotta sen tekijöiden taito ja vino huumori saisivat nauttia yleisön arvonantoa ja suosiota.
Vuoden takainen Cannes-voittaja ja Euroopan elokuva-akatemian palkitsema Ruben Östlundin The Triangle of Sadness on hiljalleen poistumassa elokuvateattereista. Tämän kirjoittajalla ei tule ikävä, niin tylsää katsoessa oli.
Kaikki kehunsa ansainnut ranskalaissarja Agentit poistuu pian Netflixin valikoimasta.