Vielä muutama sana Oscar-palkituista elokuvista–valittiinko taas väärä voittaja?
Pohdiskelua uusista ja vanhoista Oscareista ja siitä, kannattako niitä ottaa niin tosissaan.
Pohdiskelua uusista ja vanhoista Oscareista ja siitä, kannattako niitä ottaa niin tosissaan.
Kirjoittaja näki sekä uudessa Dyyni-elokuvassa että sen edeltäjässä jotain ajatteluttavaa.
Huippuluokan tieteiselokuvaksi väitetty Dyyni: osa kaksi ei ole ihan niin uskomattoman hieno elokuva miksi sitä jotkut ovat luonnehtineet. Tietystä kliseisyydestä...
Elokuvaa pikkutarkasti seuratusta yleisten vessojen siivoojan elämästä voisi luulla dokumenttielokuvaksi, kunnes muistaa sen olevan fiktiota.
Paras syy katsella klassikkoelokuvia on nähdä jotain oikeasti hyvää.
Kriitikko katsoi ekan Dyynin, eikä yksinomaan ihastunut. Puheet kohtalosta ja velvollisuudesta toivat ikäviä mielleyhtymiä. Eikä spektaakkelin iso kokokaan ole jäännöksettömästi...
Taiteelliseen ilmaisuun pyrkinyt esseistinen dokumenttielokuva Nécrose ei saanut minusta ylintä ystävää, vaikka katsoinkin sen tarkoin.
Cannesin festivaalin pääpalkituksi ja viiden Oscar-ehdokkuuden teokseksi päätynyt The Zone of Interest antaa katsottavaa älyllisesti ja esteettisesti moniulotteisia elokuvia etsivälle.
Tämän kirjoittaja ei pidä kovin paljon Myrskyluodon Maijasta. Koska kriitikon tehtävä on olla vilpitön ja armoton, niin sitä yritän toteuttaa.
Agentit on hauskin ranskalainen tv-sarja vuosikausiin.
Joulunpyhiin perhepiirissä sattunut Kummisetä-trilogian intensiivinen katselurupeama nostatti mietteitä.
Vuoden parhaiden elokuvien kokoaminen saa arvostelijan aina tuntemaan riittämättömyytensä: eikö näitä muka enempää ollut?
Blogi ja kirjoittajansa pitävät jonkin aikaa joululomaa, sillä tauko tähän talven pimeyteen on aina paikallaan. Nämä sivut heräävät henkiin jälleen...
Vanhan klassikon arvostelu hetken muun ensi-iltatarjonnan rinnalla tuntuu kummalliselta ja ehkä väärältä, mutta tarkemmin ajatellen on vain oikein, että klassikosta...
Jos haluaa nähdä elokuvan, jossa puhutaan paljon ja johon uppoutuu niin tiiviisti, että ajattelee sitä myöhemminkin, niin Drive My Car...
Elokuva keisarista, joka sotii koko ikänsä, ei kerro mitään sen kaiken syistä. Pelkkää pintaa vain.
Maailmalla mainetta ja palkintoja napsinut Metsurin tarina on ehyt luomus, jopa liikaakin.
Hyvin, varmasti ja osaavasti tehty Mummola käy kaikki ne rastit mitä pitääkin. Se on elokuva jota voin arvostaa ilman että...
Roman Polanskin Upseeri ja vakooja on ammattitaitoisen ohjaajan hyvä elokuva, sillä se kertoo trillerimäisenä epookkiviihteenä klassisen tarinan ennakkoluuloista, tunteiden manipuloinnin...
Vaikka inhoan ylipitkiä elokuvia, niin Martin Scorsesen kolme ja puolituntisen intiaanimurhista Oklahomassa 1920-luvulla kertovan eepoksen katsominen sujahti yllättävänkin kevyesti.
Paras syy katsoa vanha elokuva uudestaan, on muistinvirkistys. Lempeä ruotsalainen komedia Kimpassa saa pian jatko-osan, niin pitäähän sne edeltäjä muistaa.
Pimeyteen kääntyvän vuodenajan ratoksi on suoratoistosarjoistakin poimittava parasta mitä löytyy ja Bosch kuuluu silloin mukaan.
Elokuvakriitikolle voi olla terveellistä katsoa jokin vanha teos ja yrittää arvioida sitä kuin uusi silmin.
Kaipuulle meneeseen näyttäisi olevan hyvät markkinat, ainakin elokuvatarjonnasta päätellen.