Antti Selkokari
On jokseenkin väistämätöntä, että vuonna, jona 37 kotimaista elokuvaa saa ensi-iltansa, se näkyy myös Rakkautta ja anarkiaa -elokuvafestivaalilla.
Nyt, kun Yle TV1 ja Yle Areena alkavat esittää Paolo Sorrentinon ohjaamaa tv-sarjaa The Young Pope – piru vai pyhimys, blogi julkaisee uudestaan ajankohtaistuneen artikkelin viime huhtikuulta.
Isolla kädellä tehty dokumenttielokuva viime vuosien näkyvimmästä kansainvälisestä konfliktista vietynä ihmisen mittakaavaan, sitä on Vitali Manskin elokuva Läheisiä suhteita.
Noin tunnin ajan kuvia lumien sulamisvesistä, paljaista kallioista, öisistä tähtitaivaista ja yksin keskellä ei mitään elävästä vanhasta naisesta; Näistä aineksista on tehty häkellyttävän kiinnostava puolipitkä dokumenttielokuva, jossa pääpaino on kuvissa eikä alleviivaavissa selityksissä.
Huhtikuun lopulla kuolleen elokuvaohjaaja Jonathan Demmen tunnetuin työ, huippuälykään korkeakulttuurisesti sivistyneen ihmissyöjän, psykiatri Hannibal Lecterin ja FBI:n agenttikokelaan suhteesta kertova Uhrilampaat ansaitsee katsomisen uudemmankin kerran. Viimeistään nyt voi nähdä miten suuresti 26 vuotta sitten ensi-iltansa saanut elokuva on vaikuttanut jälkeensä tulleisiin elokuviin ja tv-sarjoihin.
Ilkeimmät huomiot Terrence Malickin nykyelokuvista väittävät hänen elokuviensa muistuttavan new age -soopalla maustettuja hajuvesimainoksia, mutta armollisempien mielestä Malickin pohjavireenä on vilpitön henkinen etsintä. Malickin uusimmasta Song to Song -elokuvasta voi löytää molemmat ulottuvuudet.
Entäpä jos paavina olisi 46-vuotias rock-tähden tavoin käyttäytyvä amerikkalaiskardinaali, joka suhtautuisi kirkon tapoihin ja perinteisiin kuin tupakannatsoihin. Tällä idealla leikittelee Paolo Sorrentinon ohjaama tv-sarja The Young Pope, jonka parhaista hetkistä on vaikea irroittautua.
Monet festivaalikävijät kehuivat Tampereen elokuvajuhlien kotimaisen kilpailun elokuvia paremmiksi kuin vuosiin. Siinä joukossa yksi oppilastyö nousi esiin tekijänsä valmiuksien kypsyyden takia. Vaikka Ulla Heikkilän Golgata jäikin Tampereen elokuvajuhlilla palkinnoitta, se ei sen arvoa vähennä.
Tampereen elokuvajuhlia, tuttujen kesken filkkareita, voi sanoa kotimaisen ja muunkin maailman elokuvan pulssin mittaamiseksi.
Naisohjaaja etsii totuutta pahamaineisesta Tunisin viiltelijästä, joka viilteli ”liian siveettömästi pukeutuneiden” naisten pakaroita vaikka keskellä päivää Tunisian pääkaupungin kaduilla. Itse viiltelijää ei tahdo löytyä mistään. Mutta tarinoita hänestä on sitäkin enemmän.
