Yli 300 elokuvan ohjelmistosta nostan esiin kolme koska valintoja on tehtävä.
Antti Selkokari on vapaa toimittaja ja elokuvakriitikko, jonka juttuja ovat julkaisseet Aamulehti, Seura, Parnasso, Variety ja lukuisat muut julkaisut.
Lue lisää
Artikkelit
Huono 1, huono 2, Huono 3 ja huonoutta loputtomiin – Miksi jatko-osia pitää tehdä?
Pohdintaa jatko-osien historiasta, tarpeellisuudesta ja tarpeettomuudesta.
Pohjolan pirttihirmut ja tossukat
Kaksi viimeaikaista elokuvaa, ruotsalainen The Ex-wife ja tanskalainen Kauhea nainen pitävät esillä parisuhteen rooleja ja vallankäyttöä kääntäen totunnaisuuksia nurin, mutta se ei vielä sinällään tee niistä, ikävä kyllä kovin hyviä elokuvia.
Tarvitsemmeko lisää satuja – parasta lapsille ja aikuisille?
Vihaako kirjoittaja satuja vai ei, on kysymys joka jää lukijoiden ratkaistavaksi.
Kotimaisten kuvien voima voitti Tampereella
Kotimaisella elokuvalla oli 2018 Tampereen elokuvajuhlilla hyvä vuosi. Erityisen ilahduttavaa on tietysti elokuvallisen ilmaisun korkea taso, mikä ei aina ole ollut itsestäänselvyys.
Kuvat kutsuvat ja Tampereen elokuvajuhlat alkavat
Elokuvaharrastajien alkuvuoden kalenteria pilkuttavat Oscarit ja festivaalit. Oscarit ja Berlinale menivät jo. Tampereen elokuvajuhlien alkamisesta tietää, että kevät etenee.
Elokuvavuosi 2017 muistoissamme
Nyt on aika tiivistää jotain elokuvavuodesta 2017 lukuihin, trendeihin ja parhaaksi arvostettuihin. Voin toki olla väärässä, mutta näin sen näin.
Suomi palasi Europpaan
Kuluvana vuonna suomalaiselokuvia nähdään enemmän kuin aikoihin Euroopan elokuva-akatemian EFA:n palkintoehdokkaina; Euro-Oscareissa Suomen seitsemättä taidetta edustavat bulgarialais-suomalaisen Tonislav Hristovin Hyvä postimies ja suomalais-portugalilaisen Aki Kaurismäen Toivon tuolla puolen.
Joko häämöttää Nordic noirin alamäki?
Pohjoismaisen rikoskirjallisuuden ja siitä siinneiden tv-sarjojen ja elokuvien nimikkeenä käytetty Nordic noir todistaa ainakin sen, että parhaat tekijät tulevat sieltä, mistä parhaat elokuvatkin yleensä tulevat: Ruotsista ja Tanskasta. Pohjoismaisen rikosfiktion parhaat päivät taitavat olla jo nähdyt.
Me olemme olleet nykyhetkessä jo ennenkin
Vuoden 1982 Blade runner -elokuvaa voi monin tavoin pitää ellei nykyisyyden, niin ainakin 2000-luvun pelkojen näkijänä.
