Olen nähnyt Pedro Almodóvarin Autofiktio-elokuvan jo kolme kertaa ja kirjoittanutkin siitä enemmän kuin kerran. Ensimmäisen arvion tein Kulttuuritoimitukselle ja toisen unelmatehtaanvarjossa.fi -sivuille. Pari kertaa näin elokuvan lehdistönäytöksissä ja kolmannen kerran, kun vein vaimoni katsomaan sen. Koko ajan se vain tuntuu paremmalta elokuvalta. Uutuuksiahan Almodóvarilta on turha odottaa, joten tälläkin kertaa kyse on ikääntyvän elokuvaohjaajan halusta löytää kadonneeksi uskomansa luovuus. Samoilla seuduilla liikuskeli Almodóvarin edellinen Kärsimys ja kunnia-elokuvakin (2019).
• • •
Autofiktion eräs avainrepliikki kuullaan Aitana Sánchez- Gijónin esittämän Monican suusta hänen raivotessaan pitkäaikaiselle työnantajalleen, Leonardo Sbaraglian esittämälle elokuvaohjaaja Raúl Rossettille. Monica, joka on vuosikaudet esilukenut Raúlin käsikirjoitukset, sietänyt tämän oikkuja, hallinnoinut kirjeenvaihtoa, tuntee Raúlin paremmin kuin kukaan. Hän raivostuu Raúlille, koska kokee tämän kähveltäneen Monican ystävien koettelemuksia käsikirjoitukseensa.
• • •
Ystäviensä kärsimyksiä myötäelävä Monica ei ymmärrä, miksi Raúl ei kirjoita täyttä fiktiota ja syyttää tätä kokopäiväisestä hautautumisesta oman päänsä sisään. Raúl joka on ilmeinen Almodóvarin alter ego palvelee meitä katsojia kurkistuksena espanjalaismestarin pään sisään. Sehän näkyy jo Autofiktion julisteestakin. Siinä on siluettikuva, jossa Autofiktion yhden päähenkilön, Elsan (Bárbara Lennie) kasvojen puolikas näkyy sijoitettuna Raúlin sinisellä värjättyyn siluettiin.
• • •
Elsa kasvaa Raúlin päästä. Jos Raúl/Sbaraglian siluettikuvaa jää katsomaan kauemmin, niin ei tarvita kovin paljon hyvää tahtoa, ja Raúlin päästä alkaa hahmottua Pedro Almodóvarin hiuspehko. Näinhän se menee: Sisäkkäisiä, toisissaan resonoivia hahmoja elokuva on täynnä. Autofiktion keskeisen kysymyksen voi ajatella olevan, mistä tarinat tulevat.
• • •
Kysymykseen vastaaminen jää professori ja esseisti Severi Parkon huoleksi. Häneltä tulivat viimeiset sanat Peter von Baghin suurteokseen Sininen laulu -Itsenäisen Suomen taiteiden tarina (WSOY 2007):
• • •
”Olenhan minäkin taipuvainen jumaloimaan ihmisen teknisiä keksintöjä, insinöörintaitoa, mutta kuitenkaan todellinen taito tai edes työtekniikka taiteen tai muun kulttuurin alalla ei lähde välineestä. Ehkä se lähtee ihmisaivoista, en minä sitä tiedä.”
Autiofiktio on elokuvateattereissa.
