Tämä komedia ottaa aiheekseen erityisesti Yhdysvalloissa harjoitetun poliittisen korrektiuden myötä syntyneet normit ja ennakkokäsitykset. Iso osa siitä on meillekin tuttua. Aihettaan elokuva käsittelee armottomalla riemulla. American Fiction -elokuvan kuvaamassa yhteiskunnassa ihmiset teeskentelevät olevansa muuta kuin ovat. Kuvattujen tyyppien pisteliäisyys parhaimmillaan viihdyttää. Käsikirjoittaja-ohjaaja Cord Jefferson kertoo esikoiselokuvassaan tarinaa sen verran sävykkäästi, että hänen ymmärtää tuntevan aiheensa perikotaisin.
• • •
Hauraisiin ja herkästi triggeröityviin opiskelijoihinsa työlääntynyt yliopiston professori Thelonius ”Monk ” Ellison (Jeffrey Wright) passitetaan virastaan vapaalle muodollisesti sen takia, jotta hän voisi tavata perheenjäseniään, joista hän ei ole juuri piitannut. Professorin kustantaja olisi halukas julkaisemaan häneltä ”mustan romaanin”, jollaisen on kirjoittanut kauden kuuma kirjallinen uutuus, Sintara Golden (Issa Rae). Hänen romaaninsa We’s Lives In Da Ghetto on nimeä myöten satiirinen vitsi, joka kohdistuu kulttuurielämän portinvartijoiden käsityksiin mustien rikollisuuden, köyhyyden ja väkivallan leimaamasta elämästä.
• • •
Bostonin seudulle kotiin tultuaan Monk päätyy keskelle perhesuhteita: napakkaluonteinen Lisa-sisar (Tracee Ellis Ross) ja taistelunhaluinen juuri eronnut veli, kauneuskirurgi Cliff (Sterling K. Brown). Myös Lisa-sisar on lääkäri, joten perhe on ollut hyvin toimeentulevaa keskiluokkaa. Heidän äitinsä Agnes (Leslie Uggams) on hiljalleen dementoitumassa. Silkkaa turhautuneisuuttaan Monk kirjoittaa liioiteltujen kliseiden täyttämän irvokkaan pilaromaanin mustien karusta katuelämästä, ja tietenkin se näyttäisi menevän kustannusyhtiöille läpi.
• • •
Elokuva hakee tasapainoa perhe- ja kulttuurielämäkuvauksen välillä. Voi olla, että juuri nyt on vaikeaa tehdä satiiria keikahtamatta karkean irvikuvan suuntaan. Länsimaisessa kulttuurissa tuskin pystyttäisiin ottamaan vastaan mitään sellaista kuin satiirikko ja kirjailija Jonathan Swiftin maineikkaaksi tullutta satiirista esseetä Vaatimaton ehdotus (1729), jossa hän kritisoi Irlannin köyhyyttä ja Ison-Britannian harjoittamaa riistoa ehdottamalla, että köyhien perheiden lapset kasvatettaisiin ruoaksi rikkaille. Tosin American Fiction ei pääse lähellekään Swiftin esseen raastavaa sävyä.
• • •
Monkin ”mustalla romaanillaan” tekemä ilkikurinen jäynä kostautuu. Kustannustoimittajat eivät kauhistukaan kirjasta, vaan ovat tarjoamassa sen fiktiiviselle kirjoittajalle, Stagg R. Leigh’lle miljoonasopimuksia. Jos Monk paljastaa itsensä tosiasialliseksi kirjoittajaksi, niin hänen on nieltävä ylpeytensä ja hillittävä mustaan kirjallisuuteen kohdistuvaa suuttumustaan ja elettävä oman tekopyhyytensä kanssa.
• • •
Kun Monkin vitsinä kirjoittaman romaanin nauru kohdistuu PR-teollisuuden haluun saada myytäväkseen sorretun vähemmistön uusi ääni, niin elokuva nauraa etupäässä omille vitseilleen. Ikävin piirre elokuvassa on se, miten holhoavasti se suhtautuu ns. alemman luokan mustiin. Ellisoneiden perheessä vuosikaudet ollut musta palvelija, ikääntynyt Lorraine (Myra Lucretia Taylor) on kuin suoraan Tuulen viemää –elokuvasta karannut harmillisen kliseinen hahmo, jota Monk kohtelee älyllisesti alempiarvoisena. Monk väittää Lorrainen kuuluvan perheeseen, mutta silti olettaa hänen passaavan perhettä kaiken aikaa.
• • •
Elokuva perustuu Percival Everettin suomentamattomaan Erasure-romaaniin (2001). Tällaisenaan elokuva tarjoaa miedot naurut ja ehkä muutaman ajatuksenkin. Ohjaaja-käsikirjoittaja Cord Jefferson sai elokuvallaan parhaan sovitetun käsikirjoituksen Oscar-palkinnon. American Fiction on nähtävissä Yle Areenassa maanantaihin 24.8.2026 saakka.
American Fiction.
Ohjaus ja käsikirjoitus: Cord Jefferson, Percival Everettin romaanista Erasure.
Pääosissa: Jeffrey Wright, John Ortiz, Erika Alexander, Sterling K. Brown, Leslie Uggams, Adam Brody.
Kesto: 1 h 57 min.
Suoratoisto: Yle Areena ma 24.8.2026 saakka.
