Nyt, kun elokuvateattereihin on tullut kirjailija Robert Harrisin suomentamattomaan romaaniin perustuva elokuva Conclave, niin on mietittävä paavielokuvia – onko niitä ylipäätään? Italiassa on tehty paavista jollain tapaa kertovia elokuvia tukuittain. Yhdessä niistä, Marcello Aliprandin ohjaamassa elokuvassa Morte in Vaticano (1982) Terence Stampin esittämän yllätyspaavin yritykset uudistaa kirkkoa palkitaan salaliittojen ja murhayritysten tulvalla. Elokuvan sanotaan saaneen löyhästi inspiraatiota paavi Johannes Paavali I:n äkillisestä, selittämättömästä kuolemasta. Francis Ford Coppolan Kummisetä osa III (1990) toi tarinaansa mukaan sivujuonen Vatikaanin pankkiin liittyvistä talousjuonitteluista ja paavin vaalin manipuloinnista.
• • •
Hollywood-yritelmistä tähtikaartin (mm. Laurence Olivier, John Gielgud ja Vittorio de Sica) kangistamiin kuulunee Michael Andersonin Kalastajan kengät (1968). Yli kaksi -ja puolituntisessa spektaakkelissa ukrainalaissyntyinen pappi ja entinen vanki (Anthony Quinn) neuvostoliittolaiselta työleiriltä lähtee paaviksi valittuna rauhanvälittäjäksi ydinsodalla uhoavien Kiinan ja Neuvostoliiton välille. Humoristisimpiin yritelmiin kuulunee Peter Richardsonin ohjaus The Pope Must Diet (1991), jonka näyttelijäkunta kertoo tarpeeksi komedian laadusta: Sattumapaaviksi valittua pyknikkoa esittää Robbie Coltrane, joka saa seurakseen muihin rooleihin Paul Bartelin, Alex Roccon, Herbert Lomin ja Beverly D’Angelon.
• • •
En ole harmikseni koskaan nähnyt Nanni Morettin ohjaamaa elokuvaa Habemus Papam (2011), jossa Michel Piccolin esittämä kardinaali on kuulemma niin kauhuissaan tultuaan valituksi paaviksi, että menettää toimintakykynsä ja joutuu terapiaan. Sönke Wortmannin elokuva Pope Joan (Die Päpstin, 2009) näyttää 800-luvulla eläneen naishahmon, Johanna von Ingelheimin, joka pukeutuu mieheksi päätyäkseen pappina Vatikaaniin ja ensimmäiseksi naispuoliseksi paaviksi. Costa Gavrasin Amen-elokuvassa (2002) Ulrich Tukurin esittämä SS-upseeri yrittää kertoa paavi Pius XII:lle totuutta holokaustista. Elokuvassa vilahtaa myös varsin nuoren näköinen Mathieu Kassowitz.
• • •
Tuoreimpia paavielokuvia ennen Conclaven ensi-iltaa on Fernando Meirellesin ohjaama Kaksi paavia (2019), jossa saksalainen tiukan linjan vanhoillinen Joseph Aloisius Ratzinger, paavinimeltään Benedictus XVI (Anthony Hopkins) ja edistyksellinen argentiinalainen kardinaali Jorge Mario Bergoglio, myöhemmältä paavinimeltään Franciscus I (Jonathan Pryce) käyvät kuvitteellisia keskusteluja katolisen kirkon vaikeudesta muuttua. Ja ylipäätään paaviudesta. Humanistinen hyvän tuulen viihdedraama esitti kirkonmiehet pitsaa syövinä ja kaljapulloa kallistelevina hassuina setinä.
• • •
Paolo Sorrentinon tv-sarja The Young Pope – piru vai pyhimys oli toista maata. Sehän on ilkikurista kuvittelua, miltä näyttäisi nykyistä jollain mitalla edistyksellistä paavi Franciscus I:ä seuraava mahdollisesti hyvinkin taantumuksellinen paavi, Sorrentino herkutteli kirkkovaltion tarjoamilla visuaalisilla mahdollisuuksilla ja omalla rakkaudellaan ironiaan. Vielä ei ole siis tehty definitiivistä paavidraamaa, jonka jälkeen muiden ei tarvitsisi harkitakaan yrittämistä. Eikä tämäkään listaus kata kaikkia elokuvien Rooman piispoja.
