Ihan heti ei uskoisi, että elokuva keski-ikäisten miesten juopottelusta, elämänhallinnan ja itsetuntemuksen puutteesta voisi olla yksi kuluvan vuoden menestyvimpiä hyvän olon elokuvia, niin ihmetyttäähän se, mistä se voisi johtua. Ensinnäkin leffassa on loistavat näyttelijät, joista yksi on ylitse muiden. Mads Mikkelsenin suoritus lukion historianopettajana, Martinina, jonka elämä on monin tavoin jämähtänyt paikalleen luo elokuvalle sen hengen. Martin ja muutama hänen mieskollegansa ovat niin leipääntyneitä työhönsä, elämäänsä ja olemiseensa, ettei heitä kiinnosta oikein mikään. Eikä heistäkään juuri kukaan välitä. Ne joilla perhettä on, saavat olla rauhassa läheisten huolelta. Näiden maikkojen oppilaat saattavat tarmokkuuden puuskassa yhdistyä valittamaan opettajansa vähäisestä kiinnostuksesta työnsä hoitoon.
• • •
Muutos alkaa syntyä nelihenkisen porukan tapaamisessa puolituiterissa heitetystä ideasta Magnus Millangin esittämän Nikolajn, psykologian opettajan syntymäpäiväillallisella ravintolassa. Puheeksi tulee norjalaispsykiatri Finn Skårderudin idea siitä, että ihmisellä on syntyjään puolen promillen vajaus veren alkoholipituisuudessa. Porukka etenee illanvieton juomissaan vodkasnapseista sampanjaan ja burgundilaiseen punaviiniin. Heidän tilassaan on luontevaa ajatella, että elämänlaatu paranisi huimasti, mikäli oletettua puolen promillen vajetta korjattaisiin. Koulutettuina ihmisinä he lähestyvät teoriaa järjestelmällisesti. He laativat pseudotieteellisen tutkimusmenetelmän ja hypoteesit sekä asettavat itselleen säännöt, joista tärkein on, että tarkoitus on testata päiväjuomisen vaikutuksia eli vain töissä juominen on ok. Juomisen on päätyttävä iltakahdeksaan mennessä ja viikonloppuisin se on kiellettyä. Tarkoitus on tietenkin havaita tuntevatko he olonsa paremmaksi ja tuleeko heistä lievässä humalatilassa parempia työssään.
• • •
Koko tämä näennäistieteellinen teesi tutkimusasetelmineen ja sääntöineen vaikuttaa ohjaaja Thomas Vinterbergin itseensä kohdistamalta parodialta, koska hän oli mukana allekirjoittamassa ensimmäistä Dogme 95 –julistusta ”siveyslupauksineen.” Lupausten tarkoitus oli keskittyä puhtaaseen elokuvantekoon vailla erikoistehosteita, kikkailevaa valaistusta tai kameranliikkeitä tai muuta kosmetiikkaa. Yhdet vielä -elokuvassa taas on käytetty paljon luonnonvaloa ja käsivaralta kuvatun näköistä kuvaa, etenkin juopumuskohtauksissa. Erona Vinterbergin aiempiin elokuviin on, että tällä kertaa elokuvasta huokuva vallitseva mielentila on lempeys.
• • •
Vinterberg ei itsekään ole enää sama ”vihainen nuori mies”, joka vilkkaimman Dogma-liikehdinnän aikana halusi esteettisesti puhdasta elokuvaa. Eikä hänen elokuvansa jyrise tuomiota alkoholin liikakäyttäjille, päinvastoin se ymmärtää alkoholin käytön syyt ja näyttää myös seuraukset. Tärkein syy alkoholin käytölle on sen toivottu kohottava vaikutus, sillä parhaimmillaan se kirkastaa näköalat ja saa taivaan tuntumaan avoimemmalta. Sitä vaikutusta elokuvan neljä opettajaa hakevat päiväkännäilyllään muistamatta, että sietokyvyn kasvaessa samaa vaikutusta ei vanhalla annoksella saakaan. Optimihumalaa hakiessa alkoholimäärä lipsahtaa yli ikävine seurauksineen.
• • •
Ohjaaja Vinterbergin ja näyttelijä Mads Mikkelsenin edellinen yhteistyö tapahtui yhdeksän vuoden takaisessa Jahti-elokuvassa, jossa Mikkelsen esitti pedofiliasta aiheetta epäiltyä lastentarhanopettajaa. Mikkelsenistä näkyy, miten ikääntyminen tekee hänelle hyvää niin näyttelijänä kuin elokuvatähtenäkin – sillä tähti hän on, yksi pohjoismaiden harvoja. Kansainvälisenä tähtenä hän on tehnyt nimeä esittämällä megahiteiksi nousseissa, yleensä sarjoitetuissa elokuvissa roistoja, kuten korttihai Le Chiffreä James Bond -elokuvassa Casino Royale (2006) tai Hannibal Lecteriä tv-sarja Hannibalissa. Näyttelijänä Mikkelsenissä näkyvät etenkin Vinterbergin kanssa tehdyissä elokuvissa äly ja herkkävireisyys. Äly Mikkelsenin roolisuorituksessa on tietoisuutta roolihahmon tunteista ja herkkävireisyys on koko olemuksen silmäkulmien pienimpiä ryppyjäkin myöten saamista soimaan samaa säveltä esityksen kanssa.
• • •
Yhdet vielä -elokuvassa on kohtaus, joka näyttää Mikkelsenistä sen, miten hänellä on menneisyys akrobaattina ja tanssijana. Hetkellä, jolla hänen roolihahmonsa Martin tajuaa, ettei hänen elämänsä olekaan vielä ohi, hän hylkää sen raskaan askelluksen, jolla hän on raahustanut koko draaman ajan niin kotonaan kuin koulun käytävillä. Sen sijaan hän ponnahtaa tanssimaan kuin henkensä edestä; hän pyörähtelee, kiitää ja pomppii päätyäkseen pysäytyskuvaan kuin elokuvahistorian kuuluisin pysäytyskuva; François Truffaut’n 400 kepposta -elokuvan (1959) päätös on sen päähenkilön, Antoine Doinelin (Jean-Pierre Léaud) juoksua meren rannalla, mikä on sellaisenaan yhden elämänvaiheen päättymistä. Ranta, meren ja maan rajapinta edellyttää siirtymistä johonkin muuhun.
Yhdet vielä.
Ohjaus: Thomas Vinterberg.
Käsikirjoitus: Thomas Vinterberg ja Tobias Lindholm.
Pääosissa: Pääosissa: Mads Mikkelsen, Thomas Bo Larsen, Magnus Millang, Lars Ranthe, Marie Bonnevie
Kesto: 1 h 57 min.
Ikäraja: 12.
Ensi-ilta: 14.5.2021
