Kuriiri on muistuma ajasta, jolloin elokuvateattereihin tehtiin draamoja aikuisyleisölle. Ei sellaisia tehdä enää, koska niiden funktiota täyttävät nykyään pidemmät tai minikestoiset tv-sarjat. Tositapaukseen perustuvana Kuriirilla on mielenkiintoa normiviihdesatua enemmän. Päähenkilö on Greville Wynne, brittiläinen teollisuuden alan myyntimies ja myös insinööri. Hän tulee temmatuksi kylmän sodan aikaiseen vakoilutapaukseen 1960-luvun alussa. Wynne on tavallisista tylsin tyyppi. Rahasta, Sheila-vaimosta Jessie Buckley) ja 10-vuotiaasta pojastaan kiinnostunut Wynne oli tavisten tavis.
• • •
Wynnen tavallisuudesta oli erityisen kiinnostunut Ison-Britannian ulkomaan tiedustelupalvelu MI6, koska heihin oli Moskovassa ottanut yhteyttä Neuvostoliiton sotilastiedustelupalvelun, GRU:n korkea-arvoinen upseeri, Oleg Penkovski (Merab Ninidze), joka oli ehdottanut tietojenvaihtoa, jossa käytettäisiin jotakuta tarpeeksi tavallista ihmistä, joka ei herättäisi neuvostotiedustelupalvelu KGB:n uteliaisuutta. Wynneä täytyy jonkin verran taivutella tehtävään, sillä myyntityöhön keskittynyt Wynne ei helpolla näe itseään vakoojana. Maailma oli tilanteessa, jossa Neuvostoliiton johtajana heiluu arvaamaton, impulsiivinen ja tunteellinen Nikita Hruštšov, joka mielellään kriisiytti Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton välit. Tämä sai Wynnen näkemään tilanteen laajemmastakin kuin vain omasta näkökulmastaan. Siihen johtopäätökseen hänet kiristettiin. Sen tekivät Lontoossa toiminut CIA-agentti Emily Donovan (Rachel Brosnahan) yhdessä MI6-agentti Dick Franksin ( Angus Wright) kanssa.
• • •
Moskovaan Wynne siis lähtee ja onnistuu luomaan ystävyyssuhteen GRU-eversti Penkovskiin. Elokuvassa on jakso, jonka aikana Wynne tutustuu neuvostotyyliseen tapaan luoda kauppasuhteita, mikä tarkoittaa päättymättömänä kymenä virtaavan vodkan nauttimista, istumista illasta pitkälle yöhön balettinäytöksissä. Kuvauspaikkana käytetystä Prahasta on löytynyt tarpeeksi klaustrofobisen näköisiä stalinistisen tyylisiä palatseja. Viihde-elokuvaksi Kuriiri onnistuu sanomaan muutamia asioita napakasti. Käsikirjoittaja Tom O’Connor, joka perehtyi Wynnen ja Penkovskin tapauksen pääpiirteisiin, sillä suuri osa yksityiskohdista on vieläkin salassa pidettävää tietoa, on saanut elokuvaan mukavasti rivien välistä ainesta. Penkovskin persoonaa saattaa selittää se, että hän tiettävästi joutui salailemaan sukulaisuuttaan Venäjän keisarikunnan aikaisiin aristokraatteihin.
• • •
Kuriirin alkupuolella on kohtaus, jossa neuvostoisä tulee kotiin, missä häntä tervehtii riemuitseva tytär: ”Isä, isä, sain Lokakuu-pinssin!” Sepä vasta sopivaa maassa, joka ikuisen sotatalouden niukkuudessa palkitsi kansalaisiaan arvonimillä ja mitaleilla. Lokakuun vallankumous oli neuvostomaassa jatkuvana juhlimisen aiheena ja pioneeritytöille lokakuun vallankumouksen kunniaksi tehty rintamerkki oli erityisen arvokas koriste. Kohtaus lähettää kaikuja myöhemmäksi elokuvaan, missä nähdään Penkovski syvissä mietteissä katsahtamassa laatikoon viskaamiaan mitaleita. Niiden merkitystä hän punnitsee ennen mahdollista loikkauspäätöstä. Elokuva tekee ydinsodan uhan läsnä olevaksi hyvin uskottavasti.
Kuriirin yhteydessä muutamat arvostelijat ovat puhuneet moraalista ja velvollisuudentunnosta. Niiden rinnalle nostan toisen yhtä harvinaisen asian, joka on lojaalisuus, koska Kuriiri keskittyy päähenkilöidensä lojaaliudentunteisiin toisiaan kohtaan. Sellainen vaikuttaa nykyaikana kaukaiselta kuin toinen planeetta.
• • •
Benedict Cumberbatchille Kuriiri on harvinainen iso päärooli, jossa hän kykenee käyttämään koko ammattitaitonsa arsenaalia ilman, että hänet pelkistettäisiin erikoistehostemaisesti yhden ominaisuuden kantajaksi. Toisaalta, kun kirjoitin Cumberbatchistä marraskuussa 2016 laajemman artikkelin mainitsin, ettei hän ollut vielä tehnyt rankkaa fyysistä muuntautumista vaatinutta roolia. ”Niin kauan kuin hän pysyttelee valitsemassaan sisäistyneen näyttelijän lokerossa häneltä tuskin tullaan näkemään Robert de Nirosta tai Christian Balestä muistuttavia oman ruumiin muokkaamisia yhtä osaa varten.” Kuriirin pääosa nyt on sellainen. Cumberbatchin roolihahmon, Greville Wynnen piti hyvän aikaa neuvostovankilassa viruttuaan näyttää ”nääntyneeltä.” Se vaati Cumberbatchilta kymmenisen kilon painonpudotusta. Elokuva ei mene niin syvälle ajankohdan neuvostoyhteiskuntaan, että siinä kerrottaisiin sotilastiedustelu GRU:n ja siviilitiedustelupalvelu KGB:n keskinäisestä kilpailusta. Tiettävästi kilpailua oli ja sen juuret ovat syvällä siinä, kumman asema oli tärkeämpi; armeijan vai kommunistisen puolueen.
• • •
Säästeliään näköisesti tehty elokuva tulvii brittisarjoista ja -leffoista tuttuja näyttelijöitä. He ovat perushyvää tasoa, kuten MI6-pomoa esittävä Angus Wright, joka on meritoitunut useissa brittidekkareissa, kuten Nuoressa Morsessa ja Midsomerin murhissa sekä Rautarouva-elokuvassa (2011) ja The Crown -sarjassa. Wright riemastuttaa pitkissä keskusteluissa hallitusti annostellulla hyvin kasvatetun kulmakarvan kohautuksella. On dramaturgisesti peruteltua näyttää Neuvostoliitosta ensin upeat palatsit, virtaavat väkijuomat ja kulttuurin näyttävyys ja vasta myöhemmin tuoda esiin diktatuurin todellisuus brutaaleimmillaan. Kuriiri on elokuva, josta nauttii parhaiten, mikäli tietty vähimmäismäärä 1900-luvun historiaa on hallussa. Kuriiri on vain tavallisen hyvä – ei loistelias, ei mestariteos, vaan vain ihan tavallinen hyvä leffa.
Kuriiri.
Ohjaus: Dominic Cooke.
Pääosissa: Benedict Cumberbatch, Merab Ninidze,
Rachel Brosnahan, Angus Wright, Jessie Buckley, Kirill Pirogov.
Kesto: 1 h 52 min.
Ikäraja: 12.
Ensi-ilta: 6.8.2021 elokuvateattereissa, ei suoratoistona.
