Tämä on jälkimmäinen osa kahdessa osassa ilmestyvästä artikkelista aiheenaan maailman kenties kuuluisin esikoiselokuva Citizen Kane. Edellisessä osassa puhuttiin eniten itse elokuvasta ja tässä puhutaan Orson Wellesistä ja Citizen Kanesta elokuvakriitikoiden ja -historioitsijoiden silmin. Toukokuun ensimmäisenä päivänä vuonna 1941 ensi-iltansa saanut Citizen Kane oli The New York Timesin elokuvakriitikko Bosley Crowtherin mukaan paitsi ” kiehtovin elokuva pitkään aikaan”, vaan saattoi hyvinkin olla ”Sensaatiomaisin elokuva mitä Hollywoodissa on koskaan tehty.” Asia sinänsä on, että oli täysin mahdollista, ettei elokuva olisi koskaan päässyt elokuvateattereihin, saati että se olisi saanut julkisia kehuja, koska oli tiedossa sen päähenkilön yhdennäköisyys ajan sanomalehtimiljonääri William Randolph Hearstin kanssa. Hearst kävi hellittämätöntä kampanjaa saadakseen Wellesin elokuvan tuhotuksi jo ennen ensi-iltaa. Hän tiettävästi tarjosi tuotantoyhtiö RKO:n johtajalle, George Schaeferille lähes miljoonaa dollaria elokuvan kuvausnegatiivien ja kaikkien filmikopioiden polttamisesta. Schaefer kieltäytyi.
• • •
Hearst onnistui siinä, että monet elokuvateatterit kieltäytyivät Citizen Kanen esittämisestä. Se päätyi pieniin, itsenäisiin teattereihin ja floppasi taloudellisesti mikä tuhosi ohjaaja Orson Wellesin maineen. Hän ei koskaan enää saanut yhdeltäkään tuotantoyhtiöltä täydellistä vapautta tehdä mieleistään elokuvaa. Todella harvat ihmiset näkivät Citizen Kanea sen ensi-iltakierroksella ja sen jälkeenkin se katosi pitkiksi ajoiksi noustakseen uusintaesityksiin muutamissa harvoissa vanhojen elokuvien esityksiin erikoistuneissa teattereissa. Mutta sen nähneet osasivat arvostaa sitä. Uuteen arvostukseensa Citizen Kane kasvoi tv-esitysten kautta, koska sille kasvoi kulttimaine ja elokuvakriitikoiden ymmärrys ja kunnioitus.
• • •
Elokuvatutkija ja -kriitikko Robin Woodin mukaan monissa elokuvissa oli käytetty syvätarkkaa kuvaa ennen Citizen Kanea, mutta silti on paikallaan ylistää kuvaaja Gregg Tolandin työtä, koska se toi esiin paljon uusia elokuvailmaisun mahdollisuuksia. Woodin mukaan Orson Welles merkitsi syväterävyydelle samaa kuin Nicholas Ray cinemascope-kuvasuhteelle. Jos tuntuu siltä, että David Fincherin Mank-elokuvan ja Orson Wellesin Citizen Kanen jouluisen tv-esityksen myötä Welles on kokemassa uutta renessanssia, niin se ei ole niinkään harvinaista, sillä parisenkymmentä vuotta sitten koettiin jotain etäisesti vastaavaa, kun Tim Robbins ohjasi elokuvan Cradle Will Rock, jossa maalailtiin kuvaa 1930-luvun New Yorkin poliittisen teatterin historiasta. Orson Wellesin ja John Housemanin Mercury Theatre ei ole kaukana siitä tarinasta. 1997 ilmestyi Wellesistä kertova brittiläisen elokuvakriitikko David Thomsonin kirja Rosebud, joka ei kriitikko Jonathan Romneyn mukaan ”ollut niinkään taas yksi Welles-elämäkerta, vaan kekseliäs luenta Wellesin urasta fiktiona.”
• • •
Orson Welles syntyi toukokuussa 1916 keksijäisän ja pianistiäidin poikana Kenoshan kaupungissa Wisconsinin osavaltiossa. Wellesin koulutus jäi niukaksi eikä hän koskaan opiskellut yliopistossa. Näyttelemisen hän oppi näyttelemällä harrastajateattereissa ja muissa vapaaehtoisuuden pohjalta syntyneissä teatteriseurueissa. Wellesissä muovautui jo varhain ulkopuolisuuden ja itsenäisyyden leimaama elämänasenne. Hän ei koskaan hakeutunut instituutioiden täysipäiväiseen palvelukseen. Tunnetuin instituutio, jossa hän työskenteli, Mercury Theatre -teatteriseurue, oli hänen itsensä yhdessä näyttelijä-tuottaja John Housemanin kanssa perustama vapaa ryhmä. Menestyttyään näyttämöllä seurue haki lisää yleisöä siirtymällä toimimaan myös radiossa nimellä Mercury Theatre on the Air. Mercury-seurueen kuunnelmista tunnetuin on Wellesin ohjauksessa syntynyt H. G. Wellsin Maailmojen sota -romaanin dramatisointi, joka kertoi marsilaisten hyökkäyksestä maahan niin uskottavasti, että kuunnelma synnytti paniikkia, herätti suurta huomiota ja nosti Orson Wellesin kuuluisuuteen. Sitä myötä myös Hollywood kiinnostui ja RKO-yhtiö tarjosi teatterin ja radion lapsinerona pidetylle 25-vuotiaalle Wellesille mahdollisuutta ohjata ensimmäisen elokuvansa.
• • •
Peter von Bagh kertoo kirjassaan Elämää suuremmat elokuvat (Otava, 1989), että RKO tarjosi Wellesille valmistelevan vuoden ennen Citizen Kanen kuvauksien alkua. Mitäkö teki Welles? Hän käytti ajan myös muiden aiheiden kehittelyyn sekä elokuvien ahmimiseen. John Fordin westernin Hyökkäys erämaassa (Stagecoach, 1939) Welles katsoi yli 60 kertaa. Myös muualla on kerrottu, että elämänsä ehtoopuolellakin Welles halusi tiettävästi varmistua siitä, että ”Ted Turner väriliituineen pysyy loitolla Citizen Kanesta.” Mediamagnaatti Turner oli halukas värityttämään ostamansa mustavalkoiset klassikkoelokuvat digitaalisesti saadakseen mainostajia esittäessään elokuvia omistamillaan tv-kanavilla.
Tämän kaksiosaisen artikkelin ensimmäinen osa ilmestyi unelmatehtaanvarjossa -blogissa jouluaattona 2020.
Citizen Kane on nähtävissä Yle Areenasta.
