Antti Selkokari
Almodovarin Kärsimys ja kunnia sisältää jotain uutta, paljon vanhaa ja kosolti tekijäänsä itseään.
Mitä kaikkea onkaan Angel Has Hallen; vallankaappaustarina, draama sukupolvisovituksesta ja ennen kaikkea jäykkä, kulmikas ja huono toimintaelokuva. Kaikkea löytyy. Tämä se vaivaakin suuren yleisön leffoja: Halussaan olla olla jokaiselle jotakin, ne päätyvät olemaan ei kenellekään mitään.
Arvokkainta Tarantinon uutuudessa on, että se voi parhaimmillaan saada tutkimaan ja arvostamaan Hollywoodin menneisyyttä.
Mitäkö muistan Apollo 11 -elokuvasta: Kuvien ihmeellisen kirkkaan, terävän kauneuden, avaruusaluksen lähtölaukaisun jälkeisen kallistumisen kohti lentorataansa, käsikäyttöisen sekuntikellon ja Matt Mortonin dramaturgisesti upean musiikin.
Yllätyin iloisesti nähdessäni kesällä Steven Spielbergin 31 vuotta vanhan ilmeisen aliarvostetun elokuvan Auringon valtakunta, koska siinä on niin paljon järisyttävän hienoja kuvia (niinhän Spielbergillä aina). Leffan vieraantuneisuuskuvaus käy vieläkin elokuvakerronnan oppitunnista. Globaalin eriarvoisuuden kuvaustakin pilkahtaa.
Ei niinkään komedia, mutta satiiri mediamaailmasta, sitä on Late Night ja Emma Thompson ja Mindy Kaling ovat pääosissa loistavia.
