Tosielämän terrorihyökkäyksistä tehdyistä elokuvista Hotel Mumbai on häpeämättömän viihteellinen ja sellaisena mukaansatempaava, otteessaanpitävä ja – väkivaltainen. Elokuvan tekijät ovat hyödyntäneet Mumbaissa marraskuussa 2008 tehdyistä terrori-iskuista henkiinjääneiden kokemuksista kertonutta dokumenttielokuvaa Surviving Mumbai (2009).  Niinkin vankka tosipohjaisuus saa  tukea itse elokuvassa vilahtavista suorina lähetyksinä tulevista uutiskuvista, ne  tukevat vaikutelmaa livenä tapahtuvasta terrori-iskusta, mikä epäilemättä oli totta paikan päällä. Intialainen media seurasi  herkeämättä tapahtumia, joissa Lashkar-e-Taiban -ryhmän islamistiterroristit hyökkäsivät Mumbaissa  mm. eräälle rautatieasemalle, ravintoloihin ja kahviloihin sekä Taj Mahal Palace -loistohotelliin.  Hotel Mumbai sivuaa nopeasti muita hyökkäyksiä rakentaen niistä kuvan kriisitilaan joutuvasta miljoonakaupungista. Hyökkäys hotelliin soveltuu elokuvan aiheeksi rajautuneisuutensa tähden, sillä yhden hotellin tapahtumia on helpompi seurata kuin megapoliksen.

• • •

Näyttelijöistä  Slummien miljonäärin (2008) pääosassa läpimurtonsa tehnyt Dev Patel tekee  miellyttävän hillityn roolisuorituksen loistohotellin ravintolan  Arjun-tarjoilijana, jolla olisi omat syynsä päästä töistä kotiin mahdollisimman äkkiä, mutta terroristien hyökkäyksen alettua hän ilmoittautuu hotellin  ravintolan kaikkivaltiaalle keittiöpäällikölle, Oberoille (Anupam Kher) kuin sotilas vapaaehtoistehtävään.  Arjun nähdäänkin opastamassa hätääntyneitä hotellivieraita milloin pöytien alle tai henkilökunnan käytössä olevaan huoltokäytävään jotta terroristeilta päästäisiin piiloon. Hotellivieraista Armie Hammerin esittämä David-kirjailija hortoilee hotellissa henkeään kaupalla jakaen huomiotaan ravintolasaliin jääneen perjätärvaimon ja pariskunnan lasta hotellihuoneessa kaitsevan Sally-lapsenhoitajan  (Tilda Cobham- Hervey) välillä niin tiuhaan puhelimitse, että  kirjailijalle tekisi mieli huutaa, onko laturi mukana.

• • •

Elokuvassa luodaan hetki hetkeltä etenevän terrori-iskun tunnelmaa risteyttämällä  eri ihmisistä ja ihmisryhmistä kertovia juonilankoja.  Näiden juonilankojen ihmiset vilahtelevat toistensa tarinoissa elokuvan  edetessä. Huomiota kiinnittää miten itse terroristit ovat elokuvassa kaiken aikaa omien johtajiensa manipuloitavina; Pakistanilaislähtöisen, ilmeisen musertavasta köyhyydestä  paratiisia marttyyrikuolemalla etsimään lähteneen terroristijoukkion saapuessa Mumbaihin  heidän joukostaan yksi ilmeisesti alipäällikköasemassa oleva kutkuttelee miesten kateuden ja kaunan tunteita; “Katsokaa nyt tätä kaikkea rikkautta joka teiltä on viety.” Huomautusta ei koskaan selitetä tai avata enempää. Sen tarkoitus on luoda terroristeista  kuva helposti manipuloitavana oppimattomana ja tietämättömänä joukkiona joka  voidaan työntää mihin tahansa hirmutöihin täydellisen alkukantaisiin tunteisiin vetoamalla. Elokuva herättää väistämättä eettisiä kysymyksiä siitä, miten mielekästä on esittää viihteenä tosielämän terrori-iskuihin perustuvia elokuvia.

• • •

 Yhtä vaikeaa on pohtia sitäkään mikä olisi sopiva turvaväli terrorismista kertovien elokuvien ensi-iltojen  ja terrori-iskujen tosiasiallisen tapahtumisen välillä. Vuosi, kaksi, viisi vai kymmenen vuotta? Tilanteessa, jossa terrori-iskut ovat yleistyneet enemmän tai vähemmän väistämättömiksi elämän tosiasioiksi, olisi outoa kaihtaa niitä elokuvien aiheina. Terrori-iskuista kertovia  tunnollisen yksityiskohtaisia realistisia elokuvia voi aina perustella hyvin monenlaisin tavoin; Kuten vaikka terroristeja vastaan taistelevien, viattomia uhreja pelastamaan pyrkineiden urheiden ihmisten kunnioittamisella. Viime kädessä sellainen kuulostaa ontolta. Kulutusvalintansa jokainen voi tehdä itse: käykö nauttimassa väkivaltaviihteensä puhtaasti ammuskelun katselemisen ilosta vai sitä tapahtumien todellisuuspohjaisuudella puolustellen. Hotel Mumbai -elokuvan ruumisluku tuntuisi kohoavan korkeammaksi kuin monien sarjamurhaajista kertovien kauhuelokuvien.

• • •

Intialainen Taj Mahal Palace Hotel on majoitusliike, jossa sen johdon sanoin “Hotellivieras on jumala.” Lausetta toistellaan niin usein, että sitä voisi pitää tuotesijoitteluna, jolla pyritään korjaamaan hotellin terrori-iskun hetkeksi naarmuttamaa mainetta. Muitakin piiloagendoja elokuvasta voi löytää. Miksi juuri nyt on tilausta elokuvalle, joka esittää muslimiterroristit hyvin näyttävästi verenhimoisina tappajina? Intialaisten hindujen ja muslimien jännittyneiden välien takia on suurtakin väliä sillä missä valossa toinen ryhmä näytetään. Elokuva tehtiin jo viime vuonna, jolloin seuraavan vuoden Intian parlamenttivaalit olivat tiedossa, vaaleissa Intian toinen hindunationalistipuolue kilpaili miljoonien äänestäjien äänistä. Vaalit pidettiin jo  2019 toukokuussa. Netflixin piti levittää Hotel Mumbai -elokuva Intiassa, mutta Netflix pudotti elokuvan julkaisusuunnitemistaan tiettävästi intialaisen levitysyhtiön kanssa syntyneen sopimuskiistan takia.

• • •

 Australialainen ensimmäisen pitkän elokuvansa ohjaaja Anthony Maras hallitsee Hotel Mumbaissa ammattimaisesti  useiden henkilöiden moniin suuntiin leviävän tilanteen kuvauksen. Maras tavallaan harjoitteli tätä varten jo lyhytelokuvassaan The Palace (2011). Siinä Turkin armeijan hyökkäystä Nikosiassa vuonna 1974 pakeneva kyproksenkreikkalainen perhe pakenee luotisadetta väärälle puolelle kaupunkia. Onkin kiintoisaa nähdä millaiseksi Marasin työura muotoutuu; tuleeko hänestä rutinoitunut persoonattomien ajantappotuotteiden Hollywood-ammattilainen vai  säilyttääkö hän tuntuman itselleen tärkeisiin aiheisiin. Hotel Mumbain perusteella Marasilla on  vähintään yhtä loistava paikan- ja tilantaju kuin Oliver Stonella on parhaissa elokuvissaan.

Hotel Mumbai

Ohjaus: Anthony Maras.

Pääosissa: Dev Patel, Anupam Kher, Nazanin Boniadi, Armie Hammer.

Ikäraja: 16.

Kesto: 2 h 3 min.