Taidetta, taiteilijoita ja jopa taidekriitikoita on nähty elokuvien aiheina, mutta ei juurikaan taidekauppiaita. Useimmiten taidekauppiaita on nähty elokuvissa taidehuutokauppiaiden kaltaisina sivuhenkilöinä, muttei juuri koskaan päähenkilöinä. Heikki Nousiaisen esittämän vanhenevan taidekauppiaan, Olavi Launion valitseminen päähenkilöksi antaa ohjaaja Klaus Härölle ja käsikirjoittaja Anna Heinämaalle tilaisuuden puhua mutkan kautta myös itsestään ja omasta työstään, sillä ovathan elokuvataiteilijatkin tavalla tai toisella omien teostensa myyjiä. Siitä huolimatta, että elokuvan päähenkilönä on taidekauppias, jonka elämästä työ on ahmaissut suurimman osan, Tuntematon mestari käsittelee päähenkilöään paljolti hänen työnsä ja perhe-elämänsä ristiriidan kautta.

• • •

Jotta olisi menestyvä taidekauppias päähenkilö on lyönyt perhettään laimin paljon, kauan ja toistuvasti. Launion tytär Lea (Pirjo Lonka) on saanut päähänsä ujuttaa poikansa Oton (Amos Brotherus) työelämäharjoitteluun Olavi-isoisän taidekauppaan. Olavi vastustelee koko ajatusta, koska hän tahtoisi rauhassa helliä ideaansa ostaa naapurikauppaan myyntiin tullut tuntemattoman taiteilijan tekemä miehen muotokuva, jota Launio arvelee mahdollisesti Ilja Repinin työksi. Ajatus mahdollisuudesta tehdä viimeinen iso, hyvä kauppa on sytyttänyt Olavin niin liekkeihin, ettei hän muuta tahtoisi ajatellakaan. Taidekauppiaan hahmossa elokuva sivuaa kuolevaisuutta. Hän tuntee aikansa jo hupenevan. Hänen kotinsa on täynnä menneisyyttä, lankapuhelimia, puhelinvastaajia, pölyttyneitä mööpeleitä, taulupinoja ja menneen hämäryyttä.

• • •

 Se taideteos, joka toimii elokuvan primus motorina tupsahtaa Launion eteen melkein sattumalta. Launio ikään kuin hurahtaa Drubowskin huutokaupan näytössä näkemäänsä parrakkaan miehen kasvoja esittävään muotokuvaan. Onko syynä taululle lankeava ylimaallisen näköinen valo vai hänen omat tunteensa, sen elokuva jättää sanomatta. Launiota riivaa kuolemattomuuden kaipuu. Hän tahtoo tulla muistetuksi ammattitaitoisena kauppiaana, joka tietojensa ja taitojensa ansiosta löysi salatun mestariteoksen tehden samalla muhkean tilin. Hän tahtoo piirtää nimensä näkyviin, ikään kuin signeerata elämäntyönsä. Hänessä on turhamaisuutta, sillä hän janoaa kollegoidensa (etenkin nuorempien) kateutta ja ihailua.  Tämän Härö ja Heinämaa ilmaisevat varsin hillitysti. Elokuvan narsismiteemaan korostaen pääkuvaaja Tuomo Hutrion useasti tavoittanut päähenkilön kasvot jonkin heijastavan pinnan, ikkunan tai peilin kautta.

• • •

Käy ilmi, ettei taidekauppias ole suinkaan niin herttainen vanhus miltä hän saattaa näyttää. Launio on pohjattoman itsekeskeinen ihastellessaan omaa asiantuntemustaan. Se on hänen elämänsä tarina: perhe – jo ammoin kuollut vaimo ja tytär sekä ainoa lapsenlapsi – on saanut jäädä huomiotta kauppiaan itserakkauden rinnalla. Elokuvan avainkuva on kuva taidekauppias Launiosta pitelemässä hänen löytämäänsä maalausta kasvojensa edessä kuin peiliä. Hän  ihastelee siinä taideteoksen kauneuden ohella itseään, elämäntyötään ja asiantuntemustaan. Härö on tehnyt elokuvansa kaikella kertyneellä taidollaan ja sitä katselee mielellään ja sen kerronta on vaivatonta, mutta siihen on jäänyt muutamia häkellyttäviä kömpelyyksiä, aivan kuin Härö ei luottaisi katsojan kykyyn oivaltaa itse: Samassa kuvassa Helsingin Rautatientorilla ovat Heikki Nousiaisen esittämä taidekauppias ja Amos Brotherus kauppiaalla työharjoittelussa olevana teinipoikana ja lapsenlapsena. Nousiainen puhuu kertojanäänenä ”Toisella elämä edessä, toisella jo takana.”¨ Alleviivaavampaa kohtausta ei voisi olla. Vakaumuksensa mukaisen uskonnollisen ulottuvuuden Härö tuo elokuvaan hyvin hienovaraisesti. Muistutusta ensimmäisestä käskystä  – siitä joka kieltää ihmistä pitämästä muita jumalia, mikä on pohjimmiltaan narsismin kielto –  ei edes huomaa ellei katso ja kuuntele tarkkaan.

 

Tuntematon mestari

Ohjaus: Klaus Härö.

Käsikirjoitus: Anna Heinämaa.

Kuvaus: Tuomo Hutri.

Pääosissa: Heikki Nousiainen, Amos Brotherus, Pirjo Lonka.

Kesto: 1 h 35 min.

Ikäraja: S.