Antti Selkokari
Meryl Streep on valkokankaan tähti Bette Davisin ja Joan Crawfordin veroinen pyörryttävän hyvä näyttelijä, jossa on myös tähtipersoonaa, sitä jotain, minkä taakse pääseminen kutkuttaa vaikeudessaan, mutta jonka työt ovat silti helposti lähestyttäviä.
Toimittaja, elokuvakriitikko Harri Römpötin uudesta kirjasta Sanokaa mitä näitte – suomalaiset dokumenttielokuvantekijät kertovat huokuu asiallisuuden sävyttämä kertomisen riemu. Römpötti on tehnyt ja editoinut 15 haastattelua, joissa dokumenttielokuvantekijät puhuvat monenmoisista asioista, kuten työstään, koulutuksestaan ja ylevimmillään jopa taiteilijan eetoksesta.
Hampaat irvessä pitää suomalaisen 100-vuotista itsenäisyyttä juhliman, saattoi päätellä niistä elokuvista, jotka oli otettu Suomi 100-juhlavuoden viralliseen ohjelmaan.
Esikoiselokuvien tekijöille on tyypillistä ahtaa ensimmäiseen pääteokseensa kaikkea mahdillista – ja ihan liikaa. Paavo Westerbergin ensimmäisessä pitkässä elokuvassa on taiteilijaksi kasvamista, saippuaoopperaa, hyväksikäyttöä, ja ovela huijaus: Helsingin musiikkitalon konserttisali esittää siinä Kööpenhaminassa pidettävän suurkonsertin salia.
