Elokuvaohjaaja Aku Louhimies on osoittanut mitä suurinta uskallusta tarttumalla jo kahdesti filmattuun aiheeseen. Väinö Linnan vuoden 1954 romaanista on sanottu: ”Teoksen merkitys kansallisen identiteetin kannalta ja sodan traumojen purkajana oli poikkeuksellinen: sitä terapeuttisen panoksen merkitystä, jota romaani on yhdessä vuotta myöhemmän Edvin Laineen elokuvan kanssa toimittanut, on vaikea arvioida.” (Peter von Bagh: Sininen laulu – Itsenäisen Suomen taiteiden tarina WSOY 2007).

• • •

Olisiko Louhimiehellä pitänyt olla uskallusta vieläkin enemmän? Nyt tuli sinänsä hyvä sotaelokuva, mutta ei poikkeuksellisen hyvä. Väistämättömiksi vertailukohdiksi asettuvat Steven Spielbergin elokuva Pelastakaa sotamies Ryan –elokuvan ja Taistelutoverit- tv-sarjan kaltaiset saavutukset.  Kaikista edeltävistä Tuntematon sotilas -elokuvista puhumattakaan. Ihan itsenään tämä uusi Tuntematon sotilas on hyvää, hienon näköistä katsottavaa; Mika Orasmaan kuvaus saa upeita sävyjä metsäisestä valosta ja jopa harmaista univormuista. Elokuvan rytmi pitää tapahtumat sellaisessa liikkeessä, joka ei pitkästytä kertaakaan Kolmen tunnin kesto sujahtaa kuin huomaamatta. Edvin Laineen Tuntemattoman sotilaan kesto oli muuten minuutin päälle kolme tuntia.

• • • 

Vanhojen Tuntematon sotilas -elokuvien pääosissa olivat kollektiivit. Nykyajan yksilösankareita vaativa mentaliteetti työntää esiin alikersantti Rokan (osassaan kouraisevan hyvä Eero Aho) ja luutnantti Koskelan (roolinsa kuin huomaamatta loistavan hyvin tekevä Jussi Vatanen) mikä kertoo tarpeeksi. Toisaalta kahden päähenkilön pitäminen esillä myös selkeyttää juonenkuljetusta. Elokuvantekijän asenteesta kertoo suur-Suomi -propagandan näyttäminen eli suomalaisnaisten luutakomppanian marssittaminen Petroskoin kadulla, missä he hoilaavat: ”Silmien väliin ryssää.” Tämä on elokuva sisäänpäin kääntyvän populismin, perussuomalaisuuden ja Nokian kaatumisen ajalle. Erään keskeisen henkilönsä sanoin elokuva varoittaa lähtemisestä ulkomaille suurten valloitusten tekoon, koska siinä saa kuonoonsa: ”Karjala myö otetaan, sitte myö lähetään kottiin.” ”Eurooppa saa mennä hittoon.” Mutta Karjalaakaan he eivät saa pitää.

• • •

On useampiakin asioita, jotka tämä elokuva lisää tuttuihin Tuntemattomiin; Ensinnäkin Louhimiehen elokuva antaa keskeisille henkilöilleen, ja heistä etupäässä alikersantti Rokalle siviilielämän,  kaukaisen ihmisyyden, joka on siellä jossakin muistoissa. Antamalla ihmisilleen menneisyyden, jotain mistä he tulevat eli elämän, joka on olemassa heidän sotakokemuksensa ja -komennuksensa ulkopuolella heistä tulee ihmisiä, joiden kuolema kirpaisee pahemmin kuin tuntemattomamman hahmon, koska samalla kuolevat ne mahdollisuudet mitä näistä ihmisistä olisi voinut tulla. Rokan lisäksi myös luutnantti Koskelan elämään ja Täällä Pohjantähden alla -trilogiasta tuttuun historiaan viitataan.

  • • •

Uusi Tuntematon sotilas -elokuva nostaa edeltäjiään voimakkaammin esiin Suomen liittolaisuuden natsi-Saksan kanssa. Se on elokuvan serveerausta historiasta mahdollisesti tietämättömille katsojille. Edvin Laineen 1950-lukulaisessa elokuvassa muistutusta liitosta natsien kanssa ei tarvittu, koska sodasta oli niin vähän aikaa ja se oli katsojakunnan muistissa vielä hyvin. Saksa-suhdetta Louhimies kuvittaa monilla arkistofilmien pätkillä, mm. kuvilla Suomi-Saksa-Ruotsi -maaottelun yleisöstä Mannerheimintiellä matkalla stadionille. Saksa-suhteen lisäksi Louhimies  nostaa  esiin suomalaisten  hanakkuuden esiintyä herrakansana vallatussa Petroskoissa, mikä ei ole välttämättä pelkkää Louhimiehen ja  käsikirjoittaja Jari Rantalan keksintöä, koska tiettävästi jo Linnan alkuperäisessä Sotaromaanissa oli näkyvissä Linnan vastakkaisuus 1950- ja 1930-lukujen  nationalistiselle runebergilais-koskenniemeläiselle ihanteellisuudelle, jolle Linna pyrki kehittämään vastakkaista ajattelutapaa, joka pyrki selvittämään syitä, sitä ketkä olivat syyllisiä sotaan ja mitkä tapahtumat todistivat Suomen syyllisyydestä.

• • •

Louhimiehen Tuntematon sotilas on ristiriitainen teksti; tappamalla ja jättämällä henkiin yhden keskeisistä henkilöistään, se toimii hyvin amerikkalaisittain eli tavalla joka on lukemattomista puolivillaisista Hollywood-elokuvista tuttu se sekä syö että säästää kakun. Elokuva kiittää sotilaita Suomen itsenäisyydestä samalla kun kiroaa suomalaisia sotarikollisiksi ja natsien juoksupojiksi. Elokuva on melko jyrkkä sotapolitiikan tuomio. Lopussa sankarihautojen rivistöjen keskellä käyvät harvat ihmiset enää läpikuultavien aaveiden lailla. Ja lopuksi soi  Jean Sibeliuksen Finlandia-hymni (Oi Suomi katso sun päiväs koittaa). Se yhdistää Louhimiehen elokuvan edeltävään elokuvahistoriaan. Sama kappale soi Laineenkin Tuntemattoman sotilaan lopussa. Aika joka ei siedä ja ymmärrä ristiriitaisuuksia tuottaa tällaisen, ääripäät sisältävän Tuntemattoman sotilaan.

• • •

Linnan romaanin tutuista repliikeistä useimmat tulevat uuteen elokuvaan mukaan. Ne ovat aivan kuin turvalelu kaikkea uutta vieroksuville ja etenkin Laineen elokuvan faneille, joille suhde tiettyihin repliikkeihin on muodostunut liki fetisistiseksi siihen mittaan, että ilman niitä Tuntematon sotilas ei ole Tuntematon sotilas, aivan niin kuin jumalanpalveluksen messu ei ole messu ilman tiettyä liturgiaa. On kohtauksia, jotka Louhimies on tohtinut jättää pois, kuten Lehdon, Määtän ja Rahikaisen seisominen kovennettua rangaistusta ilmahyökkäyksen keskellä. Jotain ehkä kertoo se, että Louhimies ja Rantala eivät ole yrittäneetkään kääntää Laineen ja Linnan elokuvan huumoria tähän päivään, he ovat ratkaisseet asian omalla tavallaan. Uutta elokuvaa katsoessa ei naurata kertaakaan. Elokuvasta puuttuu myös Linnan humaani lempeä asenne, ikään kuin ohjaaja haluaisi korostaa tappion suuruutta ja surkeutta.

 

Tuntematon sotilas

Ohjaus: Aku Louhimies

Käsikirjoitus Jari Rantala ja Aku Louhimies Väinö Linnan Sotaromaanin pohjalta.

Kuvaus: Mika Orasmaa.

Pääosissa: Eero Aho, Jussi Vatanen, Aku Hirviniemi, Hannes Suominen ja Johannes Holopainen.

Kesto: 3 h.

Ikäraja: 16.