Rakkautta ja anarkiaa -elokuvafestivaalin ohjelmistossa on viime vuosien tapaan valikoima kotimaisia elokuvia, tuoreita ja ikääntyneempiäkin. Kotimaisen osuuden eli Finnhitsin kärkielokuvina voi pitää festivaalin alkamisen kanssa samanaikaisesti ensi-iltansa saavaa Antti Tuurin romaniin pohjautuvaa AJ Annilan ohjaamaa Ikitie-elokuvaa, joka karussa komeudessaan ansaitseekin kaiken huomion, mitä saa. Ikitien lisäksi kärkielokuvina voi pitää kotimaisen elokuvan veteraaniksi laskettavan Jörn Donnerin ”double billiä.” Hänen vuoden 1971 elokuvansa Perkele! Kuvia Suomesta on saanut rinnakkaisteoksen Perkele 2 -Kuvia Suomesta. Molemmat nähdään festivaalilla.

Heille, jotka eivät vielä päässeet tai ehtineet katsomaan Aki Kaurismäen nyttemmin jo elokuvakriitikoiden kansainvälisen liiton Fiprescin äänestyksessä vuoden parhaaksi valittua Toivon tuolla puolen –elokuvaa on siitä  festivaalilla tarjolla vielä yksi näytös.

• • •

Tämän vuoden 37stä kotimaisesta elokuvaensi-illasta suurin osa on jo nähty elokuvateattereissa.  Osa niistä on jo poistunutkin elokuvateattereiden ohjelmistosta. Loppuvuoteen kasautuu huomattava joukko ensi-iltoja, joilta odotetaan paljon: Aku Louhimiehen  Tuntematon sotilas on se elefantti kotimaisen elokuvan olohuoneessa, jonka läsnäolon kaikki tiedostavat, ja josta puhumista pyritään nyt – ainakin vessaharjoineen koomiseksi mennen oheistuotemarkkinointinsa vuoksi – jopa hiukan välttelemään. Tuntematon sotilas tulee näkyville vasta lokakuun lopulla kuin omassa ylhäisessä yksinäisyydessään.

Mikkeliläisen Jesse Haajan kehittelemän supersankarihankkeen Rendelin ensiesitykset ovat festivaalilla. Festivaalin kotimaisiin ensiesityksiin kuuluu monia dokumenttielokuvia, kuten Arto Koskisen Nokia Mobile-matkapuhelimen tarina ja Rax Rinnekankaan Maailman viimeinen kirjakauppa, joka tekijänsä tyylin tuntien lienee lähempänä mietiskelevää essee-elokuvaa kuin varsinaista dokumenttielokuvaa.

Kotimaisia dokumenttielokuvia, jotka saavat festivaalilla ensiesityksensä on mm. Jukka Kärkkäisen ja J-P Passin ohjaama Tokasikajuttu, joka kertoo Pertti Kurikan Nimipäivät -yhtyeen viime vaiheista.

• • •

Tanskalais-suomalaisena yhteistyönä syntynyt, Lars Feldballe Petersenin ohjaama Anteeksiantamaton seuraa 1990-luvun Bosnian sodassa pahamaineisen Čelebićin sotavankileirin vartijana toimineen Esad Landzon elämää hänen kärsittyään sotarikoksista saamansa vankeusrangaistuksen Suomessa, Kylmäkosken vankilassa. Landzo oli ilmeisen häijy kiduttaja, jota omat pahat teot ovat alkaneet kaduttaa. Hän etsii käsiinsä entisiä uhrejaan kysyäkseen voiko saada anteeksi. Perusteellisesti taustoitettu elokuva tuo katsojalle elävästi eteen sen, miten helppoa ihmisen on sopivissa olosuhteissa luiskahtaa rääkkäämään muita.

Rakkautta ja anarkiaa -festivaali suorittaa kulttuuritehtäväänsä ottamalla ohjelmistoonsa myös uudehkoja, jo ensi-iltansa saaneita kotimaisia elokuvia, jotka voivat saada, jos eivät aivan uutta elämää, mutta parhaassa tapauksessa pientä jatkoaikaa, niitä on mm. Thomas Laineen täysin itsenäisenä tuotantona ohjaajan ja hänen veljensä voimin tehty ensimmäinen pitkä elokuva Viraali.

• • •

Viraali häipyi elokuvateattereiden ohjelmistosta kesäkuun lopulla olleen ensi-iltansa jälkeen koko lailla vähin äänin. Aliarvostetuksi jäänyt, Paul Thomas Andersonin ja Robert Altmanin elokuvien tavoin monihenkilöistä, episodimaista kerrontaa käyttänyt kunnianhimoinen rikosdraaman muotoinen Viraali ansaitsisi laajempaakin katsojakuntaa, mitä on saanut. Jo nähtyihin, tosin vain Helsingin dokumenttielokuvafestivaali Docpointilla esitetty on Elina Talvensaaren Puhtaus ja vaara -elokuva, joka kertoo suomalaisten seksityöntekijöiden arjesta ja elämästä. Työntekijät eivät esiinny elokuvassa itse omilla kasvoillaan ja ruumiillaan, vaan heitä esittävät näyttelijät, mikä onkin elokuvan kannalta perusteltu ratkaisu, sillä se siirtää suurimman mielenkiinnon itse asiaan, seksityöläisten kertomiin kokemuksiin ja niissä näkyviin samankaltaisuuksiin. Talvensaari on lähestynyt aihettaan antropologin tavoin.

On tärkeää, että Suomen suurin elokuvafestivaali pitää johdonmukaisesti kotimaisia elokuvia esillä muun maailman elokuvien rinnalla, koska silloin ne ovat siinä vertailuympäristössä missä niiden kuuluukin olla. Puhumattakaan siitä, että suomalaisten elokuvien läsnäolo Rakkautta ja anarkian kaltaisella kansainvälisellä elokuvafestivaalilla on suomalaisen elokuvan profiilinnostoa sinänsä, oli Suomen itsenäisyyden juhlavuosi tai ei.

Rakkautta ja anarkiaa -elokuvafestivaali Helsingissä 14.-24.9.2011.

Jaa:Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone