Nyt, kun kaksi ensimmäistä Napapiirin sankarit –elokuvaa, Napapiirin sankarit (2010), ohj. Dome Karukoski ja Napapiirin sankarit 2 (2015), ohj. Teppo Airaksinen on nähty ja tilastoitu on aika katsahtaa myös kolmanteen ja mahdollisesti trilogian viimeiseen elokuvaan Napapiirin sankarit 3 (2017), ohj. Tiina Lymi ja laskea yhteen 1, 2 ja 3 niiltä osin mikä on mahdollista.
Trilogian ensimmäisistä leffoista Napapiirin sankarit (2010) sai 384 401 katsojaa SESn katsojalukutilastojen 2011 mukaan. Jatko-osa Napapiirin sankarit 2 (2015) sai 399024 katsojaa Wikipedian lainaamien SESn katsojalukutilastojen 2016 mukaan.
- • •
Kaksi ensimmäistä elokuvaa sai yhteensä 783 425 katsojaa, mikä voisi olla 1980- tai 1990-lukujen huonoimpien vuosien kotimaisten elokuvien koko katsojamäärä.
Ja jos trilogian viimeisin, Napapiirin sankarit 3 saa sen 300 000 katsojaa, mitä tuotantoyhtiö odottaa sen vähintäänkin saavan, niin koko trilogian katsojaluku elokuvateatterissa nousee päälle miljoonan. Napapiirin sankarit 3 -elokuvaan tiivistyvät Suomen miehelle tarjolla olevat miehuuden mallit: Elokuvasarjan päähenkilö Janne (Jussi Vatanen) on antisankari, joka on jalostanut saamattomuutensa liikaa höseltämättömäksi elämäasenteeksi. Mihinkään ei ryhdytä turhan pikaisesti, koska voi tulla tehdyksi pahojakin virheitä. Tyttöystävänsä ja sittemmin vaimonsa Inarin (Pamela Tola) piti painostaa Jannea liki tauotta pari vuotta ennen kuin Janne otti ja hankki heidän huusholliinsa digiboksin, jonka hankkimisesta elokuvatrilogia lähti liikkeelle. Trilogian kuluessa on nähty Jannen kehitys saamattomuuttaan selityksiin hautaavasta katastrofit silkalla onnekkuudella väistävästä tuurin tunarista mieheksi ja perheenisäksi, joka on alkanut ymmärtää paikkansa kotona ja maailmassa.
• • •
Tai sitten voi olla mies kuin Kämäräinen, maksullisia naisia ja viinaa himoitseva säälittävä pelle. Kämäräinen on monin tavoin elokuvasarjan viimeisimpien osien rajatilahahmo; Muuten hän olisi äänenpainetta korostavien kaiuttimien harrastuksineen kuin perinteinen juntti, mutta viimeisimmässä elokuvassa Kämäräiseen on tägätty koomisuutta lisäävänä piirteenä hipsterimäinen erikoisoluiden harrastaminen. Hän yrittää hiukan liian kovaa erottua ympäristöstään siksi cooliksi jäbäksi jonka kaikki muistavat. Toisaalta, pelle joka lähtee tunturivaellukselle neonväriset crocsit jalassa jää pakostakin mieleen.
Elokuvasarjan päähahmoihin on kuulunut myös Timo Lavikaisen esittämä Räihänen, joka vielä sarjan alkaessa oli pahasta tissifiksaatiosta kärsinyt mammanpoika, jolla ei näyttänyt olevan edellytyksiä muuhun kuin infantilisoituneeseen elämään tahdottomana köntyksenä. Mutta sittemmin hänestä on kehittynyt miesporukan päivystävä reilu jätkä, joka sublimoi seksuaalienergiaansa perinteisiin miesharrastuksiin, kuten kehonrakennukseen, eräilyyn ja remontointipuuhiin. Siinä ohessa hänelle on seljennyt elämänsä tarkoitus olevan nostaa penkistä 150 tai 170 kiloa.
• • •
Jokaisessa kolmessa elokuvassa on myös toisenlainen kuin sitä tavanomaisinta äijäilyä harrastava mies. Erilaisuus tiivistyy Kari Ketosen esittämään Pikku-Mikkoon, hienon hotellin omistavaan yrittäjään joka luulee itsestään niin suuria, että saapastelee jokaisessa elokuvassa entisen heilansa Inarin lähettyville siinä vakaumuksessa, että Inari pitää häntä yhtä vastustamattomana kuin hän itse. Pikku-Mikon hahmossa on itsestään huolta pitävän miehen huolekkuutta, minkä elokuvat esittävät useimmiten koomisena. Hahmon koomisuutta korostaa sen uskollisesti jatkuva seksin vonkaaminen. Napapiirin sankarit -elokuvat ovat edetessään noudattaneet sitä jatko-osien logiikkaa, missä kootaan samoja tyyppejä tekemään pohjimmiltaan samoja tyhmyyksiä kuin ennenkin, mutta eri kulisseissa. Napis-leffoissa on se juttu, että niiden juonireferointi omille kavereille saattaa hyvinkin olla antoisampaa kuin niiden katsominen.
