Hymyilevä mies

Ohjaus: Juho Kuosmanen.
Käsikirjoitus: Mikko Myllylahti.
Kuvaus: J-P. Passi.
Musiikki: Ykspihlajan Kino-orkesteri.
Kesto: 1 h 33 min.

Tämä elokuva on monien onnellisten yhteensattumusten summa: Ensinnäkin ohjaaja Juho Kuosmanen eli Kokkolassa, missä tämän elokuvan tosielämän päähenkilökin. Toiseksi, samassa kaupungissa oli vielä joutilaana näyttelijä Jarkko Lahti, joka oli tietämättään kasvanut juuri tätä roolia varten koko siihenastisen elämänsä ja oli halukas vuosia kestävään valmentautumiseen yhtä pääosaa varten. Kolmanneksi, ohjaaja Kuosmanen tunsi musertavana itselleen asettamiensa vaatimusten painon. Voitto Cannesin elokuvajuhlien nuorten elokuvantekijöiden Cinéfondation-sarjassa 2010 oli tuonut pitkän esikoiselokuvan tekoa tahdittamaan sekä resursseja että lupauksen valmiin elokuvan esittämisestä osana Cannesin elokuvajuhlia, mitä voi verrata vaikka urheilijan joutumiseen kylmiltään olympialaisiin ilman ensimmäistäkään arvokisakokemusta.
Ja vielä: elokuvan tekijät uskaltautuivat käyttämään kuvauksessa 16 mm. mustavalkoista kääntöfilmiä, mikä on digikuvauksen aikana kuin hullunrohkea hyppy korkeuksista muutaman neliön altaaseen.

• • •

Mustavalkoisen filmikuvan käyttö on päästänyt työryhmän ja heidän budjettinsa helpommalla, koska joka ainoaa kuvaa ei ole tarvinnut lavastaa yksityiskohtaisen tarkaksi epookiksi ja mustavalkoinen kuva tuo elokuvaan myös historiallisuuden tunnun. Näin tehdessään elokuvantekijät tulivat tyhjentäneeksi filmitehdas Kodakin Euroopan ja Amerikan varastot mustavalkoisesta kääntöfilmistä. Kun sekään ei riittänyt, niin Kodak joutui vielä käynnistämään tuotantolinjastonsa uudestaan.
Kaikki tämä on suurenmoisella tavalla kannattanut, sillä Hymyilevä mies hurmaa tyylitajulla, tarinansa moniulotteisuudella ja kuivakan lakonisella huumorilla. Elokuva kertoo muutamista päivistä Helsingissä 1962 kun nyrkkeilijä Olli Mäki valmistautuu höyhensarjan MM-otteluun hallitsevaa maailmanmestari Davey Moorea vastaan.

• • •
Elokuvan alussa Olli Mäki saapuu pikkukaupungin urheiluseurasta suurkaupunkina itseään pitävään Helsinkiin valmennettavaksi. Hän on etevä amatööriurheilija, josta manageri ja nyrkkeilypromoottori Elis Ask (Eero Milonoff) yrittää pikavauhtia leipoa ammattilaistasoista voittajaa.
Pinnalta pettävän yksinkertainen tarina maalaispojan isosta breikkaamismahdollisuudesta kaupungissa pitää sisällään hienoja kuvia Suomesta, miehisyydestä ja elämän tärkeimpien valintojen tekemisestä.
Jo alusta asti Ollin miehisyyttä koetellaan. Kun Ollin pitäisi lähteä hääjuhlissa käymään, niin hänen mitä ilmeisimmin silloisessa Neuvostoliitossa valmistettu Moskvitsh-merkkinen autonsa ei millään tahdo käynnistyä.
Kirkossakin kylänmiehet ja muut tuttavat naureskelevat ja supattavat Ollin siirtymistä nyrkkeilyssä sarjaa alemmas höyhensarjaan. Olli antaa hihittäjien jäädä touhuinsa ja suuntautuu mielensä päällä oleviin asioihin; Hän on heilastellut samoilta seuduilta kotoisin olevan Raijan (Oona Airola) kanssa, ja tahtoisi jo syventääkin suhdetta. Aivan kuin koko nyrkkeilyottelu olisi tullut hänen kannaltaan väärään aikaan.

• • •
Elokuvan juonen moottorina on kaksi ristiriitaa; Valmentaja-manageri Ask tahtoo imaista Ollin kaikki voimat ja keskittymisen MM-ottelun voittamiseen. Olli itse tahtoo suunnata huomionsa Raijan kanssa olemiseen. Tilanne repii Ollia kahtaalle.
Valmentajan painostaessa Ollia treenaamaan enemmän ja kovempaa sekä hymyilemään valokuvissa ja käyttäytymään sponsoreille Olli vierastaa turhaksi hälyksi kokemaansa markkinointia, mikä synnyttää elokuvaan kuivan toteavaa huumoria, jota voisi pitää miltei kaurismäkeläisenä. Sitä se ei ole, koska Aki Kaurismäellä ei ole yksinoikeutta lakoniseen huumoriin.
Hymyilevän miehen kuvaama Suomi tulee lähelle Aki Kaurismäen ja Markku Pölösen elokuvissaan luonnostelemaa haavekuvaa tavallisten, pilaantumattomien hyvien ihmisten onnen maasta. Kuosmanen pitää elokuvansa hyvin tarkasti sinä mitä se on, vain kuvana, joka ei sisällä ohjetta sen enempää kuin toivettakaan palata menneeseen.

• • •

Kyseessä on kuva aikakaudesta, jolloin jurotus oli miesten tärkein kommunikaatiomuoto ja verryttelypuvun takki pätevä asuste joka paikkaan niin päällys- kuin pikkutakiksi. Se oli myös aikaa, jolloin kommunistin maineen sai helposti. Ei tarvinnut kuin ajaa itäautolla ja kuulua työväen urheiluseuraan. Tähän viittaa elokuvan kohtaus, jossa Elis Askin kavereihin ja luotottajiin kuuluva rikas mies kyselee Askilta onko Mäki kommunisti.
Elokuvaa käyttävä romanssi etenee ujon Ollin ja paljon itsevarmemman Raijan eleiden ja katseiden voimalla, käytännössä mykkänä. Se näyttää, miten oivasti Kuosmanen hallitsee henkilöohjauksen, puhumattakaan siitä miten ällistyttävän luontevasti Kuosmanen on saanut elokuvan alkupuolella nähtävät lapset esiintymään. Ihastuttavan muotopuhtaasta leffasta jää käteen lupaus, sillä esikoiselokuvallaan Kuosmanen on tehnyt selväksi, miten hyvin hän hallitsee ammattinsa perusasiat; Tarinankuljetuksen, näyttelijäohjauksen ja uskottavan maailman luomisen. Yhdessä käsikirjoittajansa Mikko Myllylahden kanssa Kuosmanen on kyennyt luomaan teoksen, jonka sivuhenkilöilläkin tuntuu olevan historia. Kuosmasen seuraavan elokuvan odotusarvo kilahti tällä esikoisella huippuunsa.

Jaa:Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone